Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Purkukeskustelu historiallisesta rakennuksesta: Näkemäeste vai pappilamiljöön arvokas osa?

Kokemäen Penttilänniemessä asuva Timo Mikkola käynnisti viime viikolla Sydän-Satakunnan verkkosivuilla keskustelun liikenneturvallisuudesta, kun hän patisti purkamaan Kierikantien ja Kakkulaistentien risteyksessä olevan vanhan tiilirakennuksen. Mikkolan mielestä rakennus on paha näkemäeste. Se pitäisi purkaa, jotta näkyvyys ja liikenneturvallisuus risteyksessä paranisivat. Rakennus peittää Kierikantieltä tultaessa näkymää oikealle, maatalousoppilaitoksen suuntaan. Vasta risteysalueelta näkee kunnolla oikealta tulevan liikenteen. Mikä on tämä näkymän peittävä rakennus? Kokemäen seurakunnan talouspäällikkö Pirkko Hakuni vahvistaa, että rakennus on seurakunnan omistuksessa. Se on ollut pitkään vuokrattuna, ensin Kokema Oy:lle, joka toimii Kierikantien vastakkaisella puolella, pappilan vanhassa kivinavetassa. Nyttemmin rakennuksessa on toinen vuokralainen. Hakunin mukaan seurakunnalla ei ole varsinaisia suunnitelmia rakennuksen varalle. Vielä sata vuotta sitten pappilan virkatalo oli olennainen osa kirkkoherran palkkaa, mutta vuonna 1922 tuli voimaan laki, joka määräsi papille maksettavaksi rahapalkan. Kirkkoherran nautintaan jäivät kuitenkin pappilan rakennukset, puutarha sekä sen verran maata, että pappi pystyi pitämään hevosta ja kahta lehmää. Näin seurakunnan virkatalo ja varsinainen pappila tulivat erotetuiksi toisistaan. Kokemäen seurakunnan virkatalon kuivuri ja viljamakasiini on rakennettu todennäköisesti 1920-luvulla. Rakennus nousi aikanaan maantien varteen, keskelle pappilan peltoja. Toisen maailmansodan jälkeen seurakunta joutui luopumaan pelloistaan, joille rakennettiin omakotitaloja. Näin ennen keskellä peltoa sijainnut pappila jäi rakennuksineen keskelle asuntoaluetta. Kun maanviljelys loppui , seurakunnan talousrakennuksia ryhdyttiin vuokraamaan ulkopuolisille. Pappilan kivinavetta päätettiin vuonna 1947 vuokrata Kokemäen Osuuskaupalle pesulaksi ja vuonna 1952 rakennuksessa aloitti Kokemäen Kehräämö. Viljamakasiini puolestaan vuokrattiin vuosina 1951–1952 Tie- ja vesirakennushallitukselle. Sydän-Satakunnan verkkosivuilla Mikkolan purkukehotusta kommentoitiin paitsi liikenneturvallisuuden, myös rakennusperinnön näkökulmasta. Osa kommentoijista oli sitä mieltä, että liikenneturvallisuutta tulisi parantaa risteyksessä. Pari kommentoijaa oli sitä mieltä, että rakennus nimenomaan parantaa liikenneturvallisuutta, kun tien päässä pitää hiljentää vauhtia. – Olen kyllä eri mieltä. Miksi kaikki vanha pitää purkaa? Montako onnettomuutta siinä on sattunut? Vähän laittoa ehkä kaipaa, kommentoi nimimerkki Ei kai. Lähteet: Tuomas Hoppu: Joki ja sen väki II – Kokemäen historia 1870–2010, Knapas–Heikkilä–Åvist: Suomalaiset pappilat – Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa, Kokemäen Joulu 1996