Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Leijonahyökkääjä Linda Välimäki on omin silmin nähnyt, kuinka Susanna Tapani onnistuu omintakeisessa rankkarissaan – mahdollinen kansalaisjuhla ei sytytä: ”Porukka hajosi jo maanantaiaamuna”

Suomalainen kiekkokansa ei unohda sitä näkyä. Myöhään sunnuntai-iltana Naisleijonat juhlivat villisti jäällä MM-kultaa, kun Petra Nieminen oli iskenyt kiekon jatkoerässä USA:n maalivahdin Alex Rigsbyn selän taakse. Kypärät, hanskat ja mailat olivat lentäneet sinne ja tänne. Ikionnelliset pelaajat olivat jäällä yhtenä myttynä. – Se oli uskomaton hetki, kun sai kokea sen, miltä maailmanmestaruus tuntuu, hyökkääjä Linda Välimäki kertaa tapahtumia vaisulla äänellä. Kiekkokansa – ja pelaajista puhumattakaan – ei varsinkaan unohda sitä, mitä sitten tapahtui. Selvältä vaikuttanutta voittomaalia alettiin tutkia videolta. Epätietoisuus levisi jäällä juhlivaan joukkoon. – Jäällä me kyselimme, onko tämä kaikki oikeasti totta. Voidaanko maali muka hylätä? Moni hoki sitä, että tietenkin maali pitää hyväksyä, koska Hiirikosken Jenni ei osunut maalivahtiin hänen alueellaan, vaan sen ulkopuolella. Katsomostakin tuli sitä viestiä, ja meistä suurin osa vakuutteli, että tietysti se hyväksytään, Välimäki kertaa tapahtunutta. Toisin kävi. – Ne olivat pitkiä hetkiä, Välimäki kuvaa videotarkistuksen viemää aikaa. Se kesti ja kesti. Välimäen mukaan vähitellen pelaajien mieleen alkoi hiipiä myös se toinen ja huomattavasti tylympi vaihtoehto: miten ikinä olemme valmiita, jos maalia ei hyväksytä ja on pakko jatkaa? – Olihan se alkuun aika sekavaa. Osa valmentajista ja pelaajista kävi kuumana. Ylipäätään tuntui, että meitä on kohdeltu hyvin epäoikeudenmukaisesti. Silti olimme varmoja, että saamme tehtyä oikean maalin, vaikka sitten jollain onnenkantamoisella. Sitä ei tullut, ja MM-kulta ratkaistiin rankkareilla. USA oli tylyn tehokas ja hoiti kultamitalit itselleen. – Tiesin, etten ole laukaisuryhmässä, joten sitä ei tarvinnut jännittää, Välimäki kertoo. Tosin valmis hän olisi ollut, jos kutsu olisi käynyt. Lopullisesti kulta ratkesi Susanna Tapanin vahvasti ringetteen viittaavaan yritykseen, jonka maalivahti Alex Rigsby torjui. Moni katsoja taatusti hieraisi silmiään, kun Tapani kuljetti kiekkoa mailansa kärjellä. Välimäkeä se ei yllättänyt. – Olen omin silmin nähnyt, kuinka Susanna onnistuu tuollaisessa, ja hieno maali siitä olis tullut. Hyvä, että hänellä oli rohkeutta yrittää. Iloisempi isosta tappiosta Maanantaina aamupäivästä Ylöjärvelle kotiutunut Välimäki ei ainakaan aivan äkkiseltään jaksanut julistaa, että ajan myötä hopea alkaa maistua upealta. – Noin se tietysti voi olla, kun asiaa järjellä ajattelee, mutta nyt tuntuu surulliselta, siltä, että meitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Olisimme taatusti iloisempia, jos olisimme hävinneet finaalin vaikkapa 0–4. Nyt päällimmäisenä on vain pettymys. Sekään ei lohduta, että koko maailma tuntuisi olevan meidän puolellamme. Naisleijonat voittivat välierässä Kanadan ja taistelivat finaalissa USA:ta vastaan neljä erää hurjasti. – Toki olimme välillä pesukoneessa, mutta näytimme kaikille epäilijöille, että pystymme oikeasti haastamaan pohjoisamerikkalaiset. USA:kin sai 80 minuutissa tehtyä vain yhden pelitilannemaalin. Taistelu myös kiinnosti kotikatsojia, sillä finaalilähetyksen keskikatsojamäärä oli reilusti 700 000:n paremmalla puolella, vaikka TV1:llä ja MTV3:lla purettiin saamaan aikaan eduskuntavaalien tuloksia. Viesti presidentiltä Naisleijonat pääsi poistumaan Espoon areenalta vasta puoli kahden aikaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Kyse ei kuitenkaan ollut tapahtuneen vatvomisesta. – Itse asiassa pelin jälkeen ei ollut muuta normaalista poikkeavaa kuin tasavallan presidentin onnitteluviesti. Muuten aikaa meni muun muassa fanien, sukulaisten ja median kanssa, Välimäki kertoo. Hallilta joukkue matkasi syömään. Ruokapöydässä oli aika antaa tunteiden viedä. – Kyllä siihen pöytään mahtui surua ja iloa, pettymystä ja naurua, Välimäki kuvaa. Hurjimmat intoilijat lienevät puuhaamassa jo kansalaisjuhlaa Naisleijonille, vaikka kultaa ei tullutkaan. Välimäki ei aiheesta innostu. – Porukka hajosi jo maanantaiaamuna. Osa lensi jo Atlantin toiselle puolelle ja osa lähti Ruotsiin. Kenties kokoonnumme kesällä, mutta muuten sunnuntain ja maanantain välisen yön yhteinen ruokailu oli meidän juhlamme.