Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Metsästystä esi-isien jalanjäljillä: jousen kanssa väijyessään Aleksi Niinimäki tuntee vahvaa yhteyttä luontoon ja eläimeen – katso video

Jousella metsästäminen on kärsivällisen ihmisen puuhaa. Aleksi Niinimäki sai kauriiden talviruokintapaikan viritettyä kuukausi sitten. Nyt hän on noin viikon välein käynyt kyttäämässä läheiseen puuhun pystyttämällään ständillä, josko eläimiä tulisi paikalle. Vielä ei ole tullut, mutta riistakamerakuvat todistavat, että kauriit ovat paikan löytäneet. – Siinä olen aina kolmen tunnin ajan hiljaa paikallani. Koko ajan pitää olla keskittynyt, sillä jos katselee vähän muualle, tilaisuus voi mennä sivu suun. Tunnustelen, olenko hyvässä kulmassa ja sopivalla etäisyydellä. On jatkuvasti pieni jännitys, sillä koska tahansa voi tapahtua. Vielä ei ole siis osunut, mutta Niinimäki onkin vasta aloittanut harrastuksensa. Keväällä hän osti jousen muuten vaan, aikomuksenaan ammuskella isolla kotipihallaan maalitauluun. – Tein jousella ampumisesta Facebook-päivityksen, johon yksi kaveri vinkkasi, että mikset metsästäisi. Katsoin videon jousella metsästyksestä, ja se vaikutti heti kiehtovalta. Siitä se lähti. Niinimäki suoritti vauhdikkaasti metsästystutkinnon ja ampui jousikokeen. Nämä vaaditaan harrastuksen aloittamiseksi. Yhdysvalloissa jousella metsästäminen on erittäin suosittua, mutta Suomessa huomattavasti harvinaisempaa. Niinimäki tuntee muita harrastajia nimeltä, mutta ei ole ketään heistä tavannut. – Kiväärillä metsästävät ovat kyllä olleet kiinnostuneita, kun ovat kuulleet harrastuksestani. Vuonna 1993 Kankaanpäässä syntyneellä Niinimäellä ei ole aiemmin ollut vastaavan tyyppisiä harrastuksia. Hän on kuitenkin nauttinut metsässä liikkumisesta pienestä pitäen. Väijyessään saalista jousen kanssa Niinimäki tuntee vahvaa yhteyttä luontoon – tällä tavalla ihminen on metsästänyt vuosituhansia, paljon ennen ruudin keksimistä. – Tässä ollaan myös kiväärimetsästystä voimakkaammin kontaktissa eläimeen. Se on ampumisen hetkellä fyysisesti lähempänä, Niinimäki huomauttaa. Niin, se etäisyys. Kun kiväärillä voi kohdetta ampua helposti 200 metrin päästä, on jousella ampuessa maksimietäisyys käytännössä 50 metriä. Metsästyksessä on eettisesti tärkeää, että kaato tulee ensimmäisellä laukauksella. Nuolen pitää osua keuhkoihin tai sydämeen. – Jousella metsästäessä haavokkeja tulee vähemmän kuin kiväärillä metsästäessä. Eläin on niin paljon lähempänä, että osuma on huomattavasti varmempi. Varma osuma vaatii tietysti valtavan määrän harjoittelua. Niinimäellä on pihamaallaan mahdollisuus tähdätä maalitauluun jopa 75 metrin etäisyydeltä. – Tuhansia kertoja pitää ampua, että voi olla varma kuolettavasta osumasta sitten, kun ampuu eläintä. Entä metsästysväline? Se on hiilikuiturunkoinen jousi, jossa on säädettävä yksipinninen etutähtäin, takatähtäin ja alta putoava nuolihylly. Akseliväli on kymmeniä senttejä lyhyempi kuin kilpajousessa. Niinimäki on innostunut metsästyksestä siinä määrin, että hän on aikeissa hankkia myös kiväärin. – Voisin harrastaa molempia rinnakkain, mutta pääasiassa metsästän jousella tulevaisuudessakin, Niinimäki suunnittelee. Jousella metsästäminen on vähemmän sosiaalista puuhaa kuin kiväärillä metsästäminen. Tämä sopii Niinimäen luonteelle. Hän on saalista odottaessaan suoremmin kontaktissa esi-isiinsä kuin kanssaihmisiin. Viikon välein hän lähtee ruokintapaikalle odottamaan saalista kolmeksi tunniksi – noin iltakahdeksasta yhteentoista, sillä tuolla aikavälillä riistakameran kuva on paljastanut kauriiden paikalla liikuskelevan. Tavoitteena on puhdas osuma ja ensimmäinen kaato. "Koko ajan pitää olla keskittynyt, sillä jos katselee vähän muualle, tilaisuus voi mennä sivu suun.