Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Metsät ovat täynnä marjoja, mutta kevät jätti jälkeensä akuutin poimijapulan – ”Pitää ymmärtää, että kaikki eivät ole suurhimomarjastajia”

Porin kauppatorilla on hiljaista sateisen sään jälkeen. Kanokwan Nykänen odottaa asiakkaita katetun myyntikojun alla. Toripöydälle on aseteltu siististi viiden kilon marjalaatikoita. Myytävänä on kantarelleja, mustikoita ja puolukoita. Satokausi on ollut tänä vuonna antelias. – Yksin saan kerättyä kymmenen ämpärillistä puhdistettuja marjoja päivässä. Perheen kanssa onnistuu kolmekymmentä. Kaikki on Satakunnasta poimittua, käymme esimerkiksi Yyterissä ja Eurajoella, hän kertoo. Keräämisessä auttavat äiti, serkku ja muutaman ystävä. Marjoja Nykänen ei osta ulkopuolisilta poimijoilta, vaan kaikki hoituu perhepiirissä. Tällaiset isojen marjayritysten ulkopuolella toimivat yksityiset myyjät tekevätkin nykyään onnistunutta kauppaa toreilla ja Facebookissa. – Sanoisin, että menekki on ollut ihan hyvä. Ihmiset saattavat ostaa kymmenenkin litraa marjoja kerralla, Nykänen sanoo. Kesäkuussa oli selvää, että thaimaalaisia poimijoita ei nähtäisi tänä kesänä. Marja-alan yrittäjät turvautuivat vanhaan malliin, jossa kotimaiset marjastajat tuovat saaliinsa myytäväksi erillisiin ostopisteisiin. Luonnontuotealan toimialajärjestö Arktiset Aromit Ry pyysi ihmisiä mukaan marjatalkoisiin. – Kyselyitä on kyllä tullut ympäri Suomen ja moni ihminen on innostunut marjastamisesta. Mielestäni meidän kampanjamme on onnistunut, Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen kertoo. Arktiset Aromit ylläpitää listaa ostopisteistä. Kartan mukaan Satakunnassa näitä pisteitä on viisi: Anttilan tila Kokemäellä, Beveg ky Venesjärvellä sekä Marjexin pisteet Eurassa, Huittisissa ja Raumalla. Kolme viimeksi mainittua eivät ole tällä hetkellä toiminnassa. Marjex on marja-alan suurin toimija Suomessa. Yrityksen kartassa lähes kaikki ostopisteet ovat selkeästi Itä- ja Pohjois-Suomessa. Partanen ei osaa sanoa syytä Satakunnan ostopisteiden tilanteeseen, mutta hänen kokemuksensa mukaan etenkin idässä ollaan aina oltu aktiivisia marjastajia. – Meillä ei ole tarkkaa tietoa ostopisteiden toiminnasta alueittain. Ehkä tässä on maantieteellistä eroavaisuutta poimijoiden aktiivisuuden suhteen, hän pohtii. Asiaan antaa vahvistusta Pohjois-Savossa toimivan Aqualines oy:n Arto Aholainen . – Täällä ollaan hyvin innoissaan marjanpoiminnasta. Se on sellainen alueellinen homma. Joka reissulta saamme 1000 kiloa marjoja. Ei marjoja kannata enää tuoda jalostajalle. Venesjärveltä puhelimeen vastaava Beveg ky:n Juhani Haapala uskoo, että aika on lopullisesti ajanut ostopisteiden ja aktiivimarjastajien ohitse. – Marjanpoiminnan voi unohtaa, hän toteaa. Beveg ky ei osta enää aktiivisesti marjoja. Poimijoita ei vain riitä. Monet aikaisemmin aktiiviset marjastajat ovat ikääntyneet eivätkä enää pääse marjametsälle. Parhaimmillaan marjoja on ostettu lähes 50 000 kiloa. Haapala kertoo, että vuonna 2019 yritys osti 200 kiloa marjaa eli 250 kertaa huippuvuosia vähemmän. – Meillä meni viime vuonna enemmän mainoskuluihin kuin mitä saimme marjoista. Ei se kannata. Alan yleinen hinnoittelu on kaksi euroa kilolta. Yksityiset poimijat tienaavat kuitenkin Haapalan mukaan paremmin myymällä marjoja ämpäri kerrallaan esimerkiksi Facebookissa. Siellä Kuuden kilon marjasatsista voi saada jopa 50 euroa. Tällöin kilohinta hyppää kahdeksaan euroon. – Ei marjoja kannata enää tuoda jalostajalle. Olennaista on, että toimimme ajan mukaisesti. Anttilan tilalla on huomattu sama ilmiö, tosin Juho Anttila huomauttaa, että marjojen nettikaupittelu ei ole mikään uusi juttu. – Kun laittaa tori.fi:hin hakusanaksi mustikka, niin saatat yllättyä.  Se on vain kaupankäynnin yksi muoto ja markkinataloutta siinä missä meidänkin toimintamme. Nykyään tila ostaa sen minkä tarvitsee omaan käyttöön eli muutamia tuhansia kiloja tai enemmän jos myyjiä löytyy. Takavuosina tilanne oli erilainen. Isot yritykset muuttivat tilannetta thai-poimijoilla, mikä vaikutti myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ostopisteet kuihtuivat hiljalleen pois 2000-luvun puolella. Anttila suhtautuu alan muutokseen zenmäisen tyynesti. Hän ei halua omien sanojensa mukaan levittää negatiivisuutta. – Pelikenttä muuttui. Olennaista on, että toimimme ajan mukaisesti. Jokainen yritys operoi omalla tavallaan. Kuka poimii itselleen ja kuka myyntiin. Hän kummastelee joidenkin ajatuskantaa, että ilman suuria yrityksiä voitaisiin säilöä kaikki marjat. ”Marjat mätänevät metsään” -argumentille hän jopa hieman naurahtaa. – Pitää ymmärtää, että kaikki eivät ole suurhimomarjastajia. Aasiasta pitäisi tuoda aika monta pakastinta, että kaikki yksityisten poimijoiden marjat saataisiin säilöttyä.