Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Turveala on helppo ”syyllinen” ilmastokeskustelussa, mutta ei ole yksinkertaista ajaa alas kokonaan kotimaista energiamuotoa ja elinkeinoa

Ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään vähentämällä kasvihuonekaasujen kuten hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Suomi tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, ettei tuoteta ilmakehään enempää hiilipäästöjä kuin niitä pystytään sitomaan. Tämän vuoksi turpeen poltto on nostettu tikun nokkaan. Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä lähes 12 prosenttia tulee turpeen poltosta. Kokonaispäästöiltään turvetuotanto ja sen poltto rinnastuvat kivihiilen polttamiseen, joka on päätetty lopettaa toukokuuhun 2029 mennessä. Turvetuotanto on päästöjä tarkastelemalla selkeä siivu energiantuotantoa siirrettäväksi ajasta ikuisuuteen. Huomioon on otettava myös joitakin näkökohtia, jotka tekevät asiasta kokolailla monimutkaisemman: Turvetta voidaan tuottaa kotimaisesti, joten sillä on osuus huoltovarmuuden ylläpitämisessä. Lisäksi kaikkea turvetta ei polteta, vaan sitä tuotetaan myös esimerkiksi kasvien alustoiksi. Tietysti joku saa turpeesta myös leipänsä. Sitra esitteli viime viikolla selvitystään toimista, joilla voitaisiin tukea "turvealan sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaista siirtymää", siis käytännössä pitkälti alan saattelemista maan lepoon. Selvitys herätti intohimoja. Eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustajakonkari Hannu Hoskonen (kesk.) Savo-Karjalan vaalipiiristä teki Sitran toiminnasta etukäteen kirjallisen kysymyksen, jossa hän kutsui sitä turvealan mustamaalaamiseksi. Osana Sitran selvitystä toteutettiin turvealan yrittäjien haastattelututkimus. Se oli Hoskosen mukaan väärin tehty. Turvealan isot toimijat oli sivuutettu ja kysytty yksittäisiltä ihmisiltä, maaseudun yrittäjiltä, miten he näkevät tilanteen. On täysin perusteltu huoli, että turpeentuotannon nopean alasajon seuraukset osuvat pahiten maakuntien syrjiin, joissa töitä ei liiemmälti ole muutenkaan. Sitra nosti ansiokkaasti esiin oikeudenmukaisuuden huomioon ottamisen nopeassa siirtymässä. Keinoina Sitra nosti esiin muun muassa EU:n vihreän siirtymän rahaston, jota pitäisi hyödyntää muutoksen tukemiseen sellaisilla alueilla kuin esimerkiksi Pohjois-Satakunnan turvemaat. Ennen kaikkea Sitran mukaan valtion pitäisi tehdä selkeä linjaus ohjauskeinoista turpeesta luopumiseksi. Se onkin kova rasti, kun keskustalaiset ja vihreät tavoitteet kohtaavat.