Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Dingo vastaan Yö - kumpi on kovempi?

Ajatus tulee ihan vahingossa: onpas se vanha. Hurjalta se tuntuu, että nuoruuden idoli Pertti ”Nipa” Neumann täytti kuluvalla viikolla 60 vuotta. Ilmeisesti aika kuluu kaikille yhtä nopeasti, mutta siltä se ei tunnu. Minähän olen vielä nuori! Ei siitä nyt niin pitkä aika ole, kun Dingo esiintyi palaneen Porin Puuvillatehtaan jättömaalla 1985. 12-vuotiaana arkailin takarivissä, eikä konsertti tehnyt suurta vaikutusta. Oli jopa hiukan tylsää. En olisi muistanut edes olleeni paikalla, jos joku ei olisi vinkannut Youtubesta löytyvästä videosta. On mielenkiintoista katsoa taaksepäin Porirock-ilmiötä, kun on elänyt sen mukana. Jonkinlainen ymmärrys oli, että jotain tapahtuu, mutta kokemukset sekoittuivat omaan kasvamiseen. Kaikki mitä tapahtui, oli uutta. Nyt ymmärtää hyvin, että kyse oli ainutlaatuisesta ilmiöstä, jollaista ei oltu ennen tuossa mitassa koettu. Kaikki alkoi kuitenkin Yöstä. Joulun aluspäivinä serkkuni valaisi minua Isojoella, että on porilainen bändi Yö, jolta on tullut juuri esikoislevy Varietee . Se on kova juttu. No, siitä paikasta soitto lankapuhelimella kotiin, että tällainen lp-levy pitää saada, koska se pitää saada. Sain myös lupauksen, että näin käy. Sitten iski nuukuus ja kai myös viisaus. Äitini ja hänen siskonsa soittelivat keskenään ja selvittivät, että jos jo yhdelle ostetaan levy, niin eikö sen voisi äänittää c-kasetille ja antaa toiselle serkulle. Minä olin se toinen serkku. Yö jäi jotenkin päälle, sillä kun Dingo löi läpi, niin en halunnut siitä innostua. Yö oli rock, Dingo enemmän tyttöjen juttu. Jälkikäteen on suorastaan mykistävää ajatella, kuinka paljon molemmat bändit tekivät klassikkobiisejä heti uransa alussa. Kosketus molempiin bändeihin oli yllättävän arkinen. Sampolassa kerrostalomme parveketta vastapäät oli talo, jossa Yön Olli Lindholm vieraili usein katsomassa äitiään ja taisi hetken aikaa asuakin. Viereisessä rapussa asui Dingon basisti Pepe Laaksonen . Kun Dingo-huuma alkoi, teinitytöt valtasivat rappukäytävän ja kirjoittivat terveisensä seiniin. Taloyhtiö maalasi ainakin kerran seinät, mutta turhaan. Nimikirjoitukset sydämineen ilmestyivät saman tien takaisin. Kauaa ei Laaksonen talossa asunut huuman alettua. Alun ihmettelyn jälkeen naapurit väsyivät rappukäytävän valtaajiin. Huhuttiin, että taloyhtiö hääti rokkitähden pois. Taisi siinä kasvaneilla keikkaliksoillakin olla jotain tekemistä. Bändien välille rakennettiin vastakkainasettelua siitä, kumpi on suurin ja kaunein. Olin tietysti Yön puolella, vaikka myös Dingosta pidettiin, mutta hiukan salaa. Kun nuoret porilaismiehet päästettiin kasvaneissa egoissaan ääneen, niin tason tietävät kaikki. Asioiden oikea laita selvisi Porin stadionilla järjestetyssä rockfutis-tapahtumassa. Jalkapallopelin jälkeen oli luvassa konsertti. Yleisössä liikkui villi huhu siitä, että varsinkaan bändien johtohahmot eivät mahdu samaan kaupunkiin ja bändit ratkovat kiistansa nyrkein. Oli se pienoinen pettymys, kun konsertissa esiintyi myös sekakokoonpanoja. Ei tullut joukkotappelua, vaan siellä ne soitti rokkia sulassa sovussa. Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.