Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kokemäenjoen väri muuttuu täysin Huittisissa etenkin talvisin – Syy löytyy Loimijoen vesistöstä

Kokemäenjoen vedenlaatu ottaa kovimman yksittäisen kolhaisun Huittisissa Loimijoen laskiessa siihen. Viime talven runsaiden vesisateiden aikainen satelliittikuva näyttää hätkähdyttävältä. Helmikuun 25. päivän kuvassa Kokemäenjoki näkyy ruskeasävyisenä tullessaan Pirkanmaalta. Siihen yhtyvä Loimijoki on harmaa ja se tartuttaa värinsä myös Kokemäenjokeen. Vaikka Loimijoesta ei muuta tietäisi, on saattanut panna merkille, että kakkostietä ajaessa sen tulee ylittäneeksi Huittisten ABC:n lähettyvillä. Siitä Loimijoki jatkaa kulkuaan hetken kohti pohjoista, alittaa 12-tien ja pian siihen yhtyy Punkalaitumenjoki. Yhdessä ne jatkavat vain muutaman kilometrin, ennen kuin liittyvät Kokemäenjokeen sen suurimpana sivujokena. – Se on savea, mikä niissä kuvissa näkyy, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen (KVVY) ympäristöasiantuntija Satu Heino sanoo. Hienojakoinen savi on peräisin vesistön alkulähteiltä Punkalaitumen, Loimaan ja Forssan alueiden savimailta. – Lähettämäsi esimerkin tilanne kuvastaa hyvin talviajan ja tyypillisen sulamisajan tilannetta alueen joissa. Kesäisin ja erityisesti sateettomina aikoina tuon sameamman Loimijoen vaikutus on kokonaisuudessa maltillisempi, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jenni Attila kertoo sähköpostivastauksessaan. Etenkin talviaikaiset kovat sateet kuormittavat Loimijoen vesistöä maaperästä irtoavalla kiintoaineella. Sen mukana huuhtoutuu paljon ravinteita, fosforia ja typpeä. Ongelma näkyy vedenlaadussa aina merelle saakka. Meitä on parikymmenpäinen joukko tutustumassa Oriniemenjoen kunnostustoimiin Punkalaitumen taajaman pohjoispuolella. Täältä pieni peltojen keskellä kaarteleva Nientenoja noruu Oriniemenjokeen, joka jatkaa kunnan keskustan lähettyville yhtyäkseen Punkalaitumenjokeen. Mukana on useita paikallisia toimijoita, joiden varassa maastotyöt pitkälti ovat. Paljon on jo tehty ja lisää joen parannustöitä on suunnitteilla. Ympäristöasiantuntija Hanna Alajoki osoittelee Takunkulman peltomaiseman metsäiselle reunamalle. Siellä on joutomaata, josta ei ole oikein mitään iloa kenellekään. Nyt sinne aiotaan rakentaa kosteikko. Sen on tarkoitus parantaa maaston vedenpidätyskykyä, mikä puolestaan tasaisi vesimäärää uomassa. Punkalaitumenjoella ja Loimijoen valuma-alueella on ongelmana, että alueella ei ole juuri vedenkulkua tasaavia maaston muotoja. Ei ole järviä eikä oikein pienempiäkään hidasteita. Ympäristö on ojitettu aikanaan vahvasti, mikä jouduttaa veden kulkua. Vesi valuu kuin ränniä pitkin. Kun sadetta tulee paljon, joki on hetkessä täynnä. Virta syö uomien penkkoja, josta savinen, ravinteikas maa lähtee liikkeelle. Pahimpaan aikaan joet ampuvat vettä Huittisiin sellaista tahtia, että sinne muodostuu suuria tulva-alueita. Tällainen tilanne oli esimerkiksi joulukuussa 2019: Yksittäinen kosteikko ei suuressa kuvassa ole iso muutos, mutta pienen pilottialueen kunnostustöihin kuuluu paljon muitakin keinoja. Alueen pohjoisosassa on tarkoitus ennallistaa suoalaa, jota on aikanaan ojitettu reunoiltaan. Toiseen paikkaan tehdään laskeutusallas keräämään joessa valuvaa maa-ainesta. Jokeen aiemmin tehtyjä pohjapatoja kunnostetaan. Muutamassa kohdassa parannetaan uoman eroosiosuojausta esimerkiksi kiveämällä. Vesistö on tarkoitus kunnostaa hankkeen iskulauseen mukaisesti oja kerrallaan. Oriniemenjoen kunnostustöissä on ollut hyvä vire, sillä paikallinen maamiesseura on ollut aktiivinen yhteistyökumppani laajempaa hanketta vetävän Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kanssa. Liian usein vesistöjen kunnostustöissä saatetaan päätyä napit vastakkain maanomistajien kanssa, mutta Punkalaitumella marssijärjestys on ollut selvä. Pahinta mitä voi tehdä, olisi tulla paikalle valmiiden suunnitelmien kanssa. – Ensin keskustellaan maanomistajien kanssa, mitä pitäisi tehdä, Hanna Alajoki sanoo. Kokonaissuunnittelussa ratkaistaan maanomistajien ongelmalliseksi kokemat asiat ja samalla kokonaisuuteen pyritään yhdistämään vesienhoidollisia ja luonnon monimuotoisuuteen, maisemaan ja virkistyskäyttöön liittyviä toimia. Satu Heino sanoo, että usein kuulee maataloutta syyllistävää puhetta, kun sen sijaan pitäisi korostaa, että juuri maatilat voivat tehdä paljon ympäristön hyväksi. Peltoaavat ovat joka tapauksessa erottamaton osa Loimijoen ympäristön perinnemaisemia. Oriniemenjoen pohjoisen maamiesseuran Matti Jokela kertoo, että täkäläiset ovat olleet tyytyväisiä. – Ei ole tullut pahaa sanaa keneltäkään, Jokela sanoo. Hankkeessa aktiivisena toiminut Jokela kertoo, että alku oli kankea, kun avustushakemuksetkin tulivat bumerangina takaisin. – Ei niitä osattu heti täyttää oikein, Jokela murahtaa. Onneksi siihenkin on saanut apua hankkeen vetäjiltä. Lähialueen asukkaat ovat panneet merkille, että joen vesi on jo nyt puhdistunut viime vuosien toimilla. Nyt joen varteen ollaan tekemässä uintipaikkaa. Lähellä on yksi Suomen viimeisiä kyläkouluja, joten käyttäjiäkin olisi. Joen puhdistuminen on hyvä viesti myös alavirtaan. Se tarkoittaa vähemmän ravinteita Kokemäenjokeen ja aina Selkämereen saakka. Testattua toimintamallia voidaan hyödyntää muuallakin. – Tarkoitus on, että kaikki hyötyvät, Heino sanoo.