Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Siementykki kylvää elämää tai vaikka kettukarkkeja – Vesa Alangon ja Jan-Erik Andersonin teos muistuttaa kukkaa metallisine terälehtineen

Taiteilija Jan-Erik Anderssonin työ Bachelardin liekki on ilahduttanut ohikulkijoita Porin Karjarannassa puolentoista vuoden ajan. Työn tilaaja, yrittäjä Vesa Alanko on tilannut Anderssonilta jo useammankin työn: ensin vanhojen kivitalojen väliselle palokujalle Hallituskadulle ja myöhemmin mökilleen Porin Kuuminaisiin. Kaikkia näitä töitä on yhdistänyt se, että tilaajalla on ollut vahva idea siitä, mitä hän haluaa. Mökilleen Alanko halusi tykin. Idea lähti siitä, kun hän oli Hämeenlinnan Aulangolla lukenut alueen historiaa, jossa oli kuvattu, kuinka kartanonherralla oli tapana järjestää vierailleen juhlaliputus ja kunnialaukauksia. – Ajattelin, että onpa hyvä idea, minäkin haluan, Alanko sanoo. Hän oli esitellyt ajatuksen Anderssonille, joka ei vanhana hippinä ihan heti lämmennyt ajatukselle tykistä. Alanko vieraili myöhemmin perheineen Anderssonin Lehtitalolla. – Sanoin hänelle, että olen alkanut epäröidä. Haluaisin, että se tykki on iloinen asia, Alanko kertoo. Mutta Andersson oli jo päätynyt oikeaan suuntaan ja keksinyt ratkaisun. – Hän oli jo keksinyt, että tehdään kukka, joka kylvää iloa ja uutta elämää. Niin syntyi siementykki. Siementykki on paitsi veistoksellinen, kukkaa muistuttava teos metallisine terälehtineen, myös toiminnallinen aparaatti. Sillä voidaan laukaista ilmaan pieniä esineitä, Anderssonin alkuperäisen idean mukaisesti siemeniä. Alanko demonstroi tykkiä ampumalla ilmaan nurmikon siemeniä ja kettukarkkeja. Hänen poikansa Onni toimii tällä kertaa tykkimiehenä. Teoksen pohjassa olevat putkisto täytetään paineilmalla. Kuhunkin taivaalle nousevaan piippuun ladataan tennispallo ja sen päälle ”ammuksia” sekä loraus vettä. Tykki laukaistaan kaukosäätimen nappia painamalla, jolloin laite vapauttaa latauksensa taivaalle. Laukauksen ääni ei ole valtaisa pamaus, vaan pikemminkin sangen tyydyttävä kohina. .Jan-Erik Andersonin video siementykkiteoksestaan. Jos video ei näy alla, voit katsoa sen YouTubessa tästä linkistä . Vesa Alanko on tilannut taidetta myös muilta kuin Anderssonilta, mutta hänen kanssaan on tehty kunnianhimoisimmat työt. Alanko miettii, mikä häntä on ajanut näihin projekteihin. – Haluanko jättää peukalonjäljen tähän maailmaan? En ole oikein sellaista itsestäni löytänyt. Hän kallistuu hiukan sen kannalle, että se on prosessi, mikä näissä töissä eniten viehättää. Hän nauttii idean löytämisestä, suunnittelusta ja toteuttamisesta. – Se on vähän niin kuin purjehtiminen, että päämäärä ei ole se tärkein. Prosessissa on tietysti tärkeää ja kiinnostavaa myös vuorovaikutus toisen, hyvinkin eri tavalla ajattelevan ihmisen kanssa. – Nopeasti katsoen me varmaan edustetaan aika lailla erilaista arvomaailmaa. Jan kulkee aika paljon tien vasenta reunaa ja minä ehkä enemmän oikeata, mutta kuitenkin meidän arvot ovat lopulta hyvin samanlaiset, Alanko pohtii. Taiteilija Andersson on iloinen yhteistyöstä Vesa Alangon kanssa. Yksityishenkilöiltä tulee tilauksia valitettavan harvoin. – Taiteilijalle on ihan fantastista se, että olemme vielä jatkaneet tällä tavoin useamman työn ajan, pihamaaltaan Turun Hirvensalosta kesken uuden taideteoksen valmistelun puhelimeen tavoitettu Andersson sanoo. Miesten henkilökemiat toimivat selvästi yhteen. Kiitoksia satelee molempiin suuntiin. Alanko kiittelee, että Anderssonin kanssa on ollut helppo työskennellä. – Hän on ollut hyvin käytännönläheinen ja ratkaisukeskeinen. – Ajatellen, että Vesa on satsannut myös julkiseen taiteeseen, joka on myös muiden nautittavissa, niin hänelle on annettava paljon pisteitä, Andersson puolestaan sanoo. Tilaustöiden viehätyksestä osa on myös siinä, että silloin saa jotain uniikkia, jota muilla ei ole, Alanko miettii. Kun tämän ajatuksen esittää Anderssonille, hän herkeää monipolviseen puheenvuoroon. – Silloin kun me arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa aloitettiin 1990-luvun puolivälissä tekemään sellaista hauskempaa arkkitehtuuria, meillä oli ajatus yhteiskunnan kehittymisestä siihen suuntaan, että ne joilla on varaa satsata taiteeseen haluaisivat omanlaisia ympäristöjä, taloja joita kellään muulla ei ole. Kehitys on kuitenkin edennyt aivan päinvastoin. – Ihmisillä on luultavasti vahva tarve kuulua johonkin ryhmään. Varakkaampi arkkitehtuuri on tosi minimalistista. Se on mustia ja valkoisia laatikoita. Taide on oikeastaan riisuttu pois siitä. Se on valitettava kehitys, Andersson sanoo. Hän lisää, että suosiossa olevat design-tuolit ja -lamput, jotka ”kaikilla kuuluu olla”, ovat kieltämättä hyviä ja laadukkaita. Hän vain haluaisi hiukan laajentaa sitä, mikä on hienoa ja hyvää. Hauskuus varsinkin arkkitehtuurin puolella asettaa tekijän Anderssonin mukaan heti ulkopuolisen rooliin. – Hauskuus on jotain sellaista, mitä virallinen arkkitehtuurin kenttä ei halua. Andersson ei ole antanut tämän lannistaa itseään. – Täytyy vaan jatkaa sitkeästi sitä samaa omaa filosofiaa, joka on minun mielestä hyväksi ihmiselle. Sen takia on hyvä, että löytyy joku Alanko, joka haluaa jotain, mitä kellään muulla ei ole. Sillä on nyt sellaiset penkit, joita kellään muulla ei ole. Niin, mökin pihamaalta löytyy myös makkaranpaistopaikan penkit, joissa on Anderssonille ominaiset lehtikoristeet kädensijoina. – Mä myös näen, että Vesa tulee iloiseksi tästä, Andersson sanoo heidän yhteisistä töistään. – Tämä on niin synkkä maailma, että me tarvitsemme paljon enemmän arkkitehtuuria ja designia, joka tekee ihmiset iloisiksi. Oikaistu 15.7. kello 12.22: Li Andersson on opetus- eikä kulttuuriministeri. Päivitetty 14.7.2020 kello 21.49: Muutettu otsikkoa, jossa mainittiin Karjarannan teos, Bachelardin liekki, vaikka juttu käsittelee pääasiassa toista teosta, siementykkiä.