Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Päivi Räsänen päätyi poliisitutkintaan siteeraamalla Raamattua – pitäisikö homouden tuomitsevat pyhät tekstit kieltää lainvastaisina?

Jos uskonnot keksittäisiin nyt, ne kiellettäisiin todennäköisesti lakien ja hyvien tapojen vastaisina. Niin pullollaan ne ovat käsityksiä ja sääntöjä, joita nykymaailma ei siedä. Maanantaina valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen katsoi, että kristillisdemokraattien kansanedustajan Päivi Räsäsen ja tätä ennen suomalaisille melko tuntemattoman Suomen Luther-säätiön toiminta saattaa olla rikos. Säätiö jakaa yhä verkossa Räsäsen 15 vuotta vanhaa ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi” -kirjoitusta. Räsänen puolestaan on kertonut mediassa, että seisoo edelleen kyseisen tekstinsä takana. Valtakunnansyyttäjä määräsi poliisin tutkimaan, loukkaako kirjoitus homoseksuaalien ihmisarvoa. Räsänen, yksi Suomen tunnetuimmista julkiuskovaisista, siteeraa kirjoituksessa Raamattua. Räsänen katsoo, että Jumala pitää homoutta luonnottomana. Uskovaisuuteen kuuluu usko pyhiin kirjoihin, jumaliin, apostoleihin ja profeettoihin. Monien uskontojen tiukoissa tulkinnoissa nainen katsotaan vähempiarvoiseksi kuin mies, seksuaalisuus on säänneltyä ja poikien penikset on pahoinpideltävä ympärileikkaamalla ilman lääketieteellistä syytä. Monien uskontojen ydinideana on, että ihmisen on pyrittävä paremmaksi versioksi itsestään, hienommaksi olennoksi kuin miksi hänet luotiin. Jos tämä ei onnistu, seuraa rangaistus. Kaikkein vakaumuksellisimmat näkevät, että Jumala on ihmisten lakien yläpuolella. Turha siitä on vetää herneitä nenään, jumalien idea on olla ihmistä isompia. Uskonnot ja perustuslaki Suomen perustuslaki takaa jokaiselle perusoikeutena uskonnon ja omantunnon vapauden, mikä on kieltämättä paljon luvattu. Uskontoja ja omatuntoja kun on kaikenlaisia. Perustuslaki on kaiken muun lainsäädännön perusta. Perusoikeudet – myös uskonnonvapaus – kirjattiin Suomen perustuslakiin vuonna 1919, ja ajan saatossa niitä on täsmennetty useita kertoja. Perusoikeuksien asema ja merkitys oikeudenkäytössä on kasvanut jatkuvasti. Nykyinen perustuslaki tuli voimaan vuonna 2000. Valtaosa uskonnoista on paljon vanhempia kuin Suomen perustuslaki, joten uskonnonvapautta luvattaessa lainsäätäjän tiedossa olivat esimerkiksi kristittyjen, muslimien, juutalaisten ja hindujen uskonnon harjoittamiseen liittyvät yksityiskohdat. Lainsäätäjä tiesi, että monet kristityt, esimerkiksi Suomen valtauskontoon kuuluvat evankelisluterilaiset, kastavat pikkulapsia kirkkoihinsa. Tästä huolimatta perustuslaissa luvattiin jokaiselle perusoikeus päättää itse kuulumisestaan uskonnolliseen yhdyskuntaan. Perustuslaki puhuu siis jokaisen – myös lasten – oikeudesta päättää kuulumisestaan uskonnolliseen yhdyskuntaan, ei oikeudesta päättää eroamisestaan yhdyskunnasta. Lainsäätäjä tiesi myös, että osa muslimeista pakottaa uskonnollisista syistä pikkutyttönsä huivien sisään, mutta takasi perustuslaissa tästä huolimatta jokaiselle – myös muslimitytöille – oikeuden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja vapauteen. Esimerkkejä uskontojen ja perustuslain törmäyskohdista riittää. Jos tiukkoja uskonnollisia tulkintoja ja perustuslakia yritettäisiin sovitella vaikkapa samalle moottoritielle, seurauksena olisi jatkuva suuronnettomuushälytys. Perusoikeudet samanarvoisia Perustuslaissa taataan jokaiselle oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Tämä on perusoikeus, joka sisältää oikeuden ihmisarvoiseen kohteluun. Perusoikeudet ovat samanarvoisia, joten esimerkiksi oikeus ihmisarvoiseen kohteluun ei ole tärkeämpää kuin oikeus uskonnonvapauteen. Uskontojen pyhät kirjoitukset suodattuvat lukijansa mahdollisen fanaattisuuden läpi, eivätkä oikean ja väärän määrittelyssä välttämättä silloin paina perustuslait, rikoslait tai ihmisoikeussopimukset. Koska jokaisella on oikeus valita mihin uskoo, uskonnoista tai pyhistä kirjoituksista voi valita itselleen sopivimmat kohdat. Kristitty voi esimerkiksi katsoa, että Vanhan Testamentin tuomitseva suhtautuminen homoseksuaalisuuteen pätee yhä nykyaikanakin Jumalan lakina, vaikka saman kirjan ohjeet uhrilahjoista tai veli naikoon kuolleen veljensä vaimon ja silmä silmästä -jutut voi sivuuttaa vanhentuneina. Logiikan kanssa uskolla ei ole välttämättä tekemistä. Uskonto ei ole järjen vaan uskon asia. Myös sananvapaus on perusoikeus. Tätä oikeutta käyttäen esimerkiksi jotkut kristityt tuomitsevat julkisesti muiden elämäntavan synniksi, vaikka nämä muut eivät uskoisi koko synnin olemassaoloon. Joitakin uskontoja harjoittavat menevät vieläkin pidemmälle ja raahaavat omat uskonnolliset näkemyksensä peräti muiden ihmisten kotiovelle saakka. Uskonnollisten oppien kirjaimellinen noudattaminen voi syrjiä seksuaalivähemmistöjä, naisia, köyhiä ja vääräuskoisia. Sellaisia uskonnot voivat olla. Mistä päätyy poliisitutkintaan? Lokakuussa 2013 eräs helsinkiläinen imaami sanoi Ylen Islam-illassa, että sharia-lain mukaan rangaistus homoudesta on kuolema. Samassa ohjelmassa toinen imaami puolusti sharian käyttöönottoa Suomessa. Ei ole näkynyt otsikoita, että kumpikaan kyseisistä herroista tai Yle olisi ollut poliisitutkinnassa islamilaisen uskonlain siteeraamisesta ja levittämisestä. Korjatkaa toki, jos havainto on väärä. On selvää, että uskonnonvapaus ei oikeuta ketään Suomessa uhraamaan lastaan Jumalalle tai kivittämään avionrikkojaa kuoliaaksi. Epäselvää kuitenkin on, onko tiettyjen tahojen uskonnonvapaus käytännössä kuitenkin tärkeämpää, kuin joidenkin muiden tahojen vapaudet ja oikeudet. Miksi esimerkiksi Koraanin arvosteluun suhtaudutaan pidättyvämmin kuin Raamatun kritisointiin? Miksi poikien ympärileikkausta vastaan ei ole perustettu kansanliikkeitä? Moni uskonnoton tai ateisti ei haluaisi olla uskontojen kanssa missään tekemisissä. Heidän uskonnonvapautensa päättyy hyvin todennäköisesti viimeistään heidän kuolemaansa ja jäännökset jonkun jumalanhuoneen kylkeen maatumaan. Valtio on nimittäin sysännyt hautausmaat uskontokuntien vastuille. Haastetaan jumalat oikeuteen Mielenkiintoista on, tuleeko Suomen oikeusjärjestelmä pitämään Päivi Räsäsen uskonnonvapautta rikoksena. Jotkin pyhistä kirjoituksista ovat niin kovaa tavaraa, että ne pitäisi lastensuojeluun vedoten kieltää alaikäisiltä. Luulisi kuitenkin, että Suomen laki ja sitä tulkitseva oikeuslaitos kykenisi parempaan loogisuuteen kuin uskontojen pyhät tekstit tai niiden tulkitsijat. Että jos Räsänen tuomitaan Raamatun siteeraamisesta, eikö silloin pitäisi kieltää myös Raamattu? Eikö Raamatusta, Koraanista, sunnista ja talmudista pitäisi sensuroida tällä perusteella kaikki nykylakeja rikkovat kohdat ja vaatia niiden kustantajia ja levittäjiä vastuuseen? Pitäisikö kenties jumalatkin haastaa oikeuteen? Eikö voitaisi saman tien siirtää tuomioistuimen tehtäväksi päättää, kuka täällä pääsee taivaaseen? Kirjoittaja on Lännen Median oikeustoimittaja