Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

”Rajussa leikissä” tullut aivovamma vei Kai Rantasen itsemurhan partaalle – kovien vuosien jälkeen mies kaipaa rahan sijaan rakkautta

Kai Rantasella menisi ihan hyvin, kun vain olisi nainen vierellä. Toinen kaipuun kohde olisi salille pääsy. – On vain niin kallista. Se on kuule 50 euroa kuukaudessa paljon, hän sanoo. Niinhän se on työkyvyttömyyseläkeläiselle, joka ansaitsee 800 euroa kuussa käteen. Rantanen ei ole yksi niistä, jotka ovat hautautuneet kotiin ilman kontakteja. Vaikka mies itseään ujoksikin luonnehtii ja sanoo ymmärtävänsä erakoituneita ihmisiä, keskustelun aikana käy ilmi, että ystäviä on riittänyt. Kymmenen hän on saattanut hautaan, kaikki liian nuorina. Viimeksi ystävä menehtyi kaksi viikkoa sitten kaaduttuaan pihassa ja lyötyään päänsä kiveen. –Viina oli vienyt jo jalat heikkoon kuntoon, hän tyytyy selittämään. –Vielä on jäljellä muutama, mutta he eivät käy baareissa tai ovat parisuhteessa, hän kuvailee ystäväjoukkoaan. Yksi ylitse muiden on entisen naisystävän 12-vuotias poika, jonka isähahmona Rantanen saa olla. – Biologista isää ei ole näköpiirissä. Me pelailemme vaikka palloa, käymme uimassa kesällä ja talvella pulkkamäessä. Tehdään kaikkea kivaa yhdessä, sanoo mies hymy huulillaan ja kertoo katuvansa sitä yhtä aborttia, jota ilman olisi itse biologinen isä. –En muka ollut valmis isäksi vielä silloin, hän vakavoituu. Oman isän mallikin tulee puheeksi. Halaamisessa on ollut opettelemista, kun ei koskaan nähnyt edes omien vanhempien halaavan, eikä isä todellakaan lapsiaan halaillut. Kun toimittaja miehen aloitteellisuuden edessä kertoo, että työnantaja on kieltänyt kättelyt ja halailut, on Rantasella heti vastaus valmiina. –Vaihda työnantajaa. Itse Rantanen kertoo tehneensä töitä vain kymmenen vuotta puuseppänä, autonkuljettajana ja kiinteistönhuollossa. –Aloittelin 15-vuotiaana varastelun ja isompiakin keikkoja tuli tehtyä. Ei tarvinnut tehdä töitä. Parhaimmillaan oli satoja tuhansia omaa rahaa. Kaksi kertaa olen istunut linnassa, hän muistelee taakse jääneitä aikoja. Rantanen korostaa, ettei koskaan ole tehnyt ihmisille pahaa, vaan mieluummin halunnut auttaa. Buddhalaisuuden elämän valokseen kymmenen vuotta sitten löytänyt mies uskoo, että tämä totuus hänestä seuraa myös sielunvaelluksella. Se taas tulee puheeksi, kun mies ei kerro haluavansa elää yli 70-vuotiaaksi. Hän on vasta 52-vuotias, joten hän suunnittelee vielä näkevänsä pojan omilla jaloillaan. Poika oli myös yksi syy, miksi hän lopulta päätti jatkaa elämäänsä, vaikka viisi vuotta sitten työkyvyttömyyteen johtaneet tapahtumat ottivat koville. –Tuli aivovamma tilanteessa, jossa leikin vähän rajusti kaverin kanssa. Minulta meni taju ja löin kaatuessani pääni. Kaksi vuotta olin niin heikkona, että yritin lopulta ottaa hengen itseltäni pillereillä. Mies selvisi siitäkin, ja kolme elettyä viime vuotta on mennyt ihan hyvin, isähahmona ja rakkautta etsien. Vielä kun saisi perintönä saadun omakotitalon asumiskuntoon. Säästössä olleet rahat menivät rakennustarvikkeisiin ja veljen palkkoihin, mutta remonttia pitäisi vieläkin tehdä, jotta sisään voisi muuttaa.