Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Sukutila Porin laitamilla oli 36 vuotta asumaton – kymmenhenkinen Honkasalon perhe herätti paikan henkiin ja teki siitä suositun kesäretkikohteen

Toukarin Viikinkujan varrella on herätty pitkästä unesta. Vanha Toukarintila oli asumaton 36 vuotta, kunnes kesäkahvila kutsui autolasteittain vieraita tiluksille. Muutaman viime kesän aikana moni on poikennut herkuttelemaan sekä kanoja ja lampaita ihmettelemään. – Alkujaan tämän paikan nimi on ollut Uusitalo. Mutta me nimesimme tämän Toukarintilaksi kolme vuotta sitten, kun paikka tuli meidän omistukseemme, kertovat Merina ja Timo Honkasalo . Honkasalon suvulla tila tosin on ollut jo lähes sata vuotta. Toukarilaiset Hilma ja Oskari Honkasalo ostivat sen pakkohuutokaupasta 1920-luvun alkupuolella ja muuttivat kauppojen myötä entisestä kodistaan noin puolen kilometrin verran lähemmäs Kokemäenjokea. – Jokihan virtasi siis ihan tuossa noin, melkein ikkunoiden alla, Merina viittaa keittiön ikkunasta ulos. – Nyt siinä heilimöi viljapelto. Joki pengerrettiin 50-luvun lopussa. Ensimmäinen oikein kunnollinen viljasato on saatu 1963, Timo jatkaa kertomusta sukunsa tarinasta. – Ajalta ennen viljapeltoja meillä ei ole mitään kuvia. Olisi hienoa, jos sellaisen saisi käsiinsä, Timo haaveilee. Syyskuinen viljapelto on kaunis tuulessa huojuvine viljoineen. Näkymä on niin runollinen, että on vaikeaa kuvitella paikalle jokea. – Muistan oikein hyvin vielä, kun tuffalla oli tuolla peräkammarissa puusepänverstas, Timo sanoo esitellen vanhaa höyläpenkkiä ja puusorvia. Timo Honkasalon isä lähti opiskelemaan 1968 ja tila jäi tädille. – Olen ollut täällä mummulassa paljon lapsena tuffan ja tätien luona, Timo muistelee. Talossa asui pitkään kaksi sukupolvea ja seiniä oli rakennettu sen mukaan, että rauhaa saatiin tarvittaessa molempiin päätyihin. Hilma-mummu kuoli samana vuonna kuin Timo syntyi. Lopulta tila ja talo hiljalleen tyhjeni vakituisista asukkaista 1980-luvun alkuun tultaessa. – Lähistöllä asuvat sukulaiset ovat pitäneet täällä pihan aurattuna ja sisällä lämmöt päällä, mutta vakituisesti täällä ei asunut kukaan lähes 40 vuoteen. Nyt tilanne on tyystin toisenlainen, kun Honkasalojen kolmas ja neljäs polvi ovat hankkineet muutama vuosi sitten tilan itselleen ja 10-päiselle lapsikatraalleen. – Tiesimme noin kymmenen vuotta, että tämä paikka tulee joskus meille. Olin aina ajatellut, että missään nimessä me emme muuta näin kauas keskustasta, Merina kertoo hymynkare suupielessä. – Täältähän on matkaa vajaat kymmenen kilometriä ydinkeskustaan. – Sitten vuonna 2011 muutimme vuodeksi Englantiin koko perhe, ja sikäläisestä kodista matkaa keskustaan kertyi 7 kilometriä. Silloin tajusin, ettei tämä ole matka eikä mikään. Aikaa kului. Vuonna 2017 Honkasalot kävelivät ulos pankista kauppakirjat käsissään uudesta kesänviettopaikastaan Kvistiluodossa. – Kun me tultiin ovesta ulos, Timo sanoi, että hänellä on semmoinen tunne, että Toukari tulee ihan kohta, Merina sanoo. Kolmen päivän kuluttua Timon täti soitti ja sanoi, että nyt voisi olla aika. – Siinä sitä sitten oltiin. Päätimme kuitenkin pitää Kvistiluodon kesäpaikan ja rakentaa ajatuksissamme Toukarista ympärivuotista ajanviettopaikkaa. Vuosi sitten kesällä Toukarintila alkoi tupsahdella eteen sosiaalisessa mediassa sekä menovinkeissä: Toukarintilan kesäkahvila. Toukarintilan 36-vuotinen hiljaiselo on vihdoin taakse jäänyttä. Nyt tilalle virtaa kesäpäivinä autoja solkenaan, eikä kahvilatoiminta rajoitu kokonaan vain kesään. Syksyllä nautitaan pimeistä illoista satunnaisissa yökahviloissa ja muissa tapahtumissa. Päärakennuksen valoisa ja kaunis sali on toiminut jo lukuisten perhejuhlien, kokousten ja tapahtumien pitopaikkana. Siviilissä Merina on yrittäjä ja kahvilan pito on intohimoa. – Olen tästä paikasta ja kaikesta aivan hurjan innoissani ja meillä on paljon suunnitelmia. Itse olisin enemmän kuin valmis muuttamaan tänne, mutta sitten saisi kahvilat jäädä. Se ei siis ole näköpiirissä, Merina pohtii. Timo puolestaan vietti kesälomansa tiiviisti tiskarin hommissa. Paluu päivätyöhön Postin aluepäälliköksi tuntui mukavalta: – Kyllä täällä sai hyvin nollattua, vaikka työtä se tämäkin on. Uusia suunnitelmia suulin ja navetan suuntaan on paljon. Ensi kesänä kahvila voi näyttäytyä jo aivan toisenlaisena. Mutta selvää on, että Toukarintilan tontilla on jälleen vilinää. Onko sinulla muistoja ja kuvia Toukarintilan historiasta? Varsinkin kuvamateriaali 1950-luvulta, jolloin pellon sijaan naapurissa oli Kokemäenjoki, olisi kiinnostavaa. Myös tarinoita kerätään, sillä pitkästä omistushistoriasta on tarkoitus koota muistikuvat yhteen. Ota yhteyttä Timoon timo.honkasalo@timmeri.fi