Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Kun keilapallo pudotettiin yhdeksännestä kerroksesta: Keskuskartanon pojat muistelivat näin joulukuussa 2014

Kimmo Lehto Keskuskartano heräsi henkiin suunnilleen 53 vuotta sitten, kun lapsiperheet alkoivat muuttaa sen vastavalmistuneisiin asuntoihin. Nimenomaan perheiden talo jättiläisestä muodostuikin, joten sen lapsilla ei ollut pulaa kavereista. - Osaltaan talo teki meistä lapsista tällaisia kuin nyt olemme. Keskuskartanossa oli pakko oppia sosiaaliseksi, kun piha oli täynnä samanikäisiä kakaroita, Keskuskartanossa varttunut Juha-Pekka Honkanen pohtii. - Kuvaavaa on, että kaveriporukastamme melkein kaikki harrastivat joukkuelajeja, kuten jääkiekkoa, jalkapalloa, jääpalloa ja lentopalloa. Osa pelasi niitä myöhemmin ammattilaistasollakin, hän jatkaa. Keskuskartanossa syntyneet kaverisuhteet olivat myös harvinaisen tiiviitä. 1950- ja 1960 -lukujen taitteen hujakoilla syntyneet Keskuskartanon pojankoltiaiset pitävät nimittäin vielä tänäkin päivänä yhtä. Itse asiassa he ovat perustaneet kaveruutensa tueksi puolivirallisen ryhmän, joka kulkee nimellä Kartanon pojat. - Kartanon pojat syntyi nykymuodossaan 21.7.1984, jolloin, Pentti" Pena" Rautakallio, Pekka "Vanttu" Vandell, Jari" Mynä" Myntti, Matti "Kukkis" Vandell ja minä vietettiin Risto "Riku" Tuomen läksiäisiä. Riku lähti "Ruattii pellaa kiakkoo" ja me pojat päätimme, että sitten tavataan joka vuosi heinäkuussa. Tämä sopimus on pitänyt, ja porukkakin on vuosien mittaan kasvanut lähes kahteenkymmeneen, muistelee Jari "Jassi" Honkanen. Lapsuus- ja nuoruusaikoina pojat kuulemma kävivät välillä seurakunnan kerhossakin, mutta varsinaisiksi pyhäkoululaisiksi heitä tuskin voi kutsua. Poikaporukka kun täytti urheilun ohella vapaa-aikaansa monenlaisilla tempauksilla ja kolttosilla. Vaarallisin vakiokisa oli laskeutua mahdollisimman nopeasti kymmenennestä kerroksesta alimpaan. Se nopein tapa oli liukua portaikon putkea pitkin kerros kerrallaan. Kerran pojat päättivät myös kokeilla, miten käy läheiseltä keilaradalta hankitulle keilapallolle, kun sen pudottaa yhdeksännestä kerroksesta. - Luulimme että pallo hajoaisi, mutta se pomppasikin ylös ja nousi aina kolmanteen kerrokseen saakka. Pallon pudottua taas alas, eräs mies pisti päänsä ulos ikkunasta, että "mikä se oli", Kartanon pojat muistelevat tapausta, josta kaikesta huolimatta selvittiin ilman henkilövahinkoja. Pojat myös nujakoivat aika-ajoin Porin muiden poikaporukoiden kanssa. Sen verran kovassa maineessa kartanolaiset olivat, että muut tiesivät olla kulkematta ilta-aikaan Keskuskartanon pihan läpi. Pihan pahamaineisuuden taustalla oli osaltaan se, että pojat olivat omatoimisesti pistäneet stopin polkupyörien varastelulle. Kaupungilta Itä-Porin suuntaan yöaikaan liikkuneilla oli ollut tapana "lainata" itselleen menopeli Keskuskartanon pihasta. - Kun meidän pihasta alettiin pölliä pyöriä, aloimme olla iltaisin kytiksessä rappukäytävässä. Aika moni pyörävaras sai kuonoonsa ja varastelu loppui siihen, muistelee "Runko" -liikanimen jo nuorena saanut Juha-Pekka Honkanen. Yli viisikymppisiksi varttuneet miehet pitävät siis edelleen yhtä, mutta huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Ennen vuosittaisissa tapaamisissa urheiltiin ja nykyään lähinnä saunotaan ja muistellaan menneitä. - Välillä tuntuu uskomattomalta, että nämä rauhalliset miehet ovat samoja tyyppejä kuin ne Keskuskartanon pojat. Enää ei edes painita saunailloissa, naurahtaa Matti Vandell. Kokoontumisia ryhmä järjestää pääasiassa Satakunnassa, mutta välillä he ovat käyneet myös Oulussa ja Lapissakin asti. Pekka Vandell kun asuu Oulussa ja Harri "Kiti" Karlsson on osakkaana kultavaltauksessa Lapin Kutturassa. - Olemme me ulkomaillakin käyneet. Virossa nimittäin, Raimo "Kura" Järvinen huomauttaa. Keskuskartano äänestettiin syksyllä Porilaine-lehden äänestyksessä Porin rumimmaksi rakennukseksi. Tätä talon kasvatit eivät ymmärrä lainkaan, sillä heille Keskuskartano ei ole ruma - ei ainakaan sielultaan. - Kaikki eivät varmaan muista, millainen rakennus tämä oli silloin menneisyydessä. Pihassakin oli oma suihkulähde, keinut, pieni pelikenttä ja lapsilla oli tilaa leikkiä, muistelee Jukka "Baku" Backman.