Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Vierastyöläisiä tarvitaan – muuten jäävät superfoodit metsiin

Metsän antimien sadonkorjuuaika Satakunnassa on parhaimmillaan. Juuri nyt on oikea hetki poimia mustikkaa, vadelmaa ja hillaa vasut täyteen. Siinä sivussa voi ottaa talteen myös sateiden herättämät komeat tatit, joita ei voi ohittaa metsässä tarpoessaan. Variksenmarjallakin on ottajansa. Runsas puolukkasato odottaa vielä vuoroaan. Karpalosuolle mennään myöhemmin syksyllä. Tänä vuonna itse kukin on päässyt sadonkorjuuseen ennen thaimaalaisten tuloa. Toki kotoperäisiä aasialaispoimijoita on ollut liikkeellä, mutta varsinainen tsunami rantautuu koronan vuoksi hiukan myöhässä. Ajallinen etumatka on taannut, että vanhat tutut mustikkamättäät ovat odottaneet neitseellisinä tai ainakin antoisina. Kaukoidän haravaryhmän jäljiltä näkymä muuttuukin sitten lohduttomammaksi, vaikka marjoja vielä löytyykin. Mustikan ja vadelman sato on todella runsas. Vain kuivuus on paikoin jättänyt marjat pieniksi. Tämän puutteen korjaa lukumäärä. Tällaisena kesänä jokaisen terveen aikuisen kansalaisvelvollisuus olisi pistäytyä lähimetsässä. Muutaman litran poimimiseen ei mene kuin tovi. Tänä kesänä tuota tuokiota eivät onnistu pilaamaan edes inisijät, jotka ovat ilahduttaneet poissaolollaan. Bonuksena metsästä voi kuitata syvän mielenrauhan, joka tuntuu verenpaineen ja stressitason laskuna. Vähän pidemmillä retkillä voi kuntokin kohota ihan huomaamatta. Joka vuosi suomalaisia puhuttaa ulkomaisen sadonkorjuutyövoiman rekrytointi. Keskustelua käydään yhtä hyvin luonnonmarjojen ja -sienten kuin viljellyn tuotannon ympärillä. Arvostelijoiden mielestä vierastyöläiset tyhjentävät metsämme ja vievät työpaikat suomalaisten nenän edestä. Suorapuheinen säkyläläisen marjatilan isäntä sanoi haastattelussa kaunistelematta, että kotimainen työntekijä ei näillä markkinoilla pärjää. Selkäranka ei ole riittävän elastinen, nivelten liikkuvuus on rajoittunut eikä kymmensormijärjestelmä toimi virheettömästi. Suomalaisen marjanjalostusteollisuuden alihankintaketjussa ulkomainen työvoima on välttämätöntä. Vieraiden työpanoksesta huolimatta suuret määrät superfoodiksi luokiteltavaa kotimaan marjaa jää metsiin mätänemään. Sille olisi rajattomasti markkinoita ulkomailla. Kysyntää ei pystytä tyydyttämään. Suuret ikäluokat, joille metsän antimien kerääminen on ollut osa arjen askaretta, alkavat olla jo reservissä. Tarvitaan uusi sukupolvi. Perheiden ohella koulut ovat avainasemassa tässä kasvatus- ja valistustyössä. Kari Madekivi Kirjoittaja on eläköitynyt alakoulun rehtori, nykyinen vaari.