Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Siipirikkoiset yritykset eivät vielä pysty sopimaan paikallisesti arjen pyörittämisestä – kyse ei ole palkkojen leikkaamisesta

Kaikki yritykset eivät ole Suomessa valmiita paikalliseen sopimiseen eli siihen, että työntekijät ja työnantajat sopisivat yrityskohtaisesti työehdoista lakien ja työehtosopimusten puitteissa. Näin todetaan Pellervon taloustutkimus PTT:n ja Työterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa . Tutkimuksessa kartoitettiin paikallisen sopimisen hyviä käytänteitä sekä esteitä teknologiateollisuudessa, jossa työehtosopimus mahdollistaa laajaa paikallista sopimista. Aineisto kerättiin 22 yrityksestä, jotka sijaitsevat Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa, Pohjois-Savossa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Tutkimuksessa paljastui, että yritysten välillä on suuria eroja paikalliseen sopimisen tekemisessä. Tutkijat jakoivat yritykset luokkiin ”Yksinpuurtajat”, ”Siipirikot”, ”Yhteisölliset” ja ”Yhdessä oivaltajat”. Yksinpuurtajat ja siipirikot eivät paikallista sopimista juuri tee esimerkiksi luottamuspulan takia. – Henkilöstöä ei oteta mukaan päätöksentekoon ja työnantaja ilmoittaa, että näin nyt vain tehdään. Tai sitten työntekijät ovat epäileväisiä sopimisen suhteen, PTT:n liiketaloustutkija Raija Heimonen nostaa sopimisen esteiksi. Ratkaisevia sopimisen esteitä ovat luottamuksen ja yhteistyökyvyn puute. Joissakin tapauksissa huonot henkilökemiatkin vaikuttavat kielteisesti. – Osapuolten välinen luottamus on paitsi paikallisen sopimisen edellytys myös yksi sopimisen lisäämisen suurimmista haasteista. Luottamusta ei voida tuoda yrityksiin ulkoa, vaan se on rakennettava itse. Tästä syystä yrityksissä käydään paikallisen sopimisen neuvotteluja hyvin erilaisista lähtökohdista, kertoo Työterveyslaitoksen tutkija Kirsi Timonen . Kyse ei ole palkkojen leikkaamisesta Tutkimuksen tekijät harmittelivat keskiviikkona pidetyssä julkistamistilaisuudessa sitä, että paikallisesta sopimisesta puhutaan julkisuudessa usein kielteiseen sävyyn. Pahimmillaan sopimisen uhkaillaan olevan työnantajien sanelua ja palkkojen leikkaamista. – Keskustelu paikallisesta sopimisesta on ollut kakofoniaa. Sopimisen olisi oltava osa johtamistapaa. Yrityksessä paikallisen sopimisen kulttuuri syntyy pikkuhiljaa ajan kanssa. Pitkällä aikavälillä sekä työnantajat että työntekijät hyötyvät, Heimonen sanoo. Tutkimuksen julkistamistilaisuudessa paikallista sopimista pohtivat myös Valmet Automotiven uudenkaupungin autotehtaan entinen pääluottamusmies Mauri Partanen ja henkilöstöjohtaja Tomi Salo . – Paikallinen sopiminen on arjen pyörittämisen mahdollistamista. Lait ja työehtosopimukset ovat siihen selkänoja. Keskinäisen luottamuksen eteen on tehtävä paljon töitä. Palkkojen leikkaaminen on hyvin äärimmäinen esimerkki paikallisesta sopimisesta, Salo kertoo. Autotehtaalla on sovittu muun muassa käyttäytymissäännöistä, kilpailukykysopimuksen soveltamisesta ja lisätyöajan korvaamisesta paikallisesti. Osapuolet korostavat luottamuksen ja joustavuuden olevan avainasemassa. – Keskusteleva työyhteisö on todella tärkeä tekijä, pääluottamusmies Partanen toteaa. "Elinehto vientiyrityksille" Tilaisuudessa niin ikään puhunut Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle painotti sopimisen osaamisen tärkeyttä vientiteollisuudelle. – Paikallista sopimista on osattava käyttää. Se on elinehto vientiyrityksille. Sitä varten tarvittava luottamus perustuu avoimeen vuorovaikutukseen. Työnantajat ja -tekijät ovat samassa veneessä, Helle painotti. Myös Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto haluaa, että työpaikoilla pystytään puhumaan ja sopimaan. – Ihmiset tekevät sopimuksia. Paikallinen sopiminen ei edisty kenenkään mahtikäskyllä. Huonot esimerkit kaikuvat nyt julkisuudessa, Aalto sanoo. Korjattu 18.4. kello 12.08: Mauri Partanen on Uudenkaupungin autotehtaan entinen pääluottamusmies, ei nykyinen.