Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

En voi enää vaieta Suomen ihmisoikeusloukkauksista

Näinä päivinä on ollut kannanottoja ja mielenilmauksia ihmisoikeuksien puolesta. Täällä syntyneellekään maahanmuuttajalapselle ei turvata ihmisarvoista elämää. Pieniä lapsia, jopa vauvoja palautetaan vanhempiensa mukana tai erotetaan vanhemmistaan, laitetaan säilöön ja pakkopalautetaan vanhempien lähtömaahan. Siellä he ovat vaarassa väkivallalle, sukupuolielinten silpomiselle, kidutukselle, ihmiskaupan uhriksi joutumiselle, lapsisotilaaksi kouluttamiselle tai lapsiavioliittoon pakottamiselle. Johtuuko ihmisten henkinen ja ruumiillinen vaaraan altistaminen heidän ihonväristään, kulttuurieroistaan, uskonnostaan vai jostain muusta? Sitä en tiedä, mutta se on varmaa, että he ovat ihmisiä siinä missä kuka tahansa Suomessa syntynytkin. Suomeen saapuneet eivät suinkaan ole tulleet huvittelemaan tai hyödyntämään vieraan maan etuja. Suomi, sivistysvaltio, on ratifioinut ihmisoikeusjulistuksen, Unicefin lastenoikeuksien julistuksen. Missä tänä päivänä näkyy lakien noudattaminen ihmistä suojelevasti? Suurin osa viranomaistoiminnasta on luottamusta ja kunnioitusta herättävää. He tekevät upeaa työtä, haluavat suojella ja auttaa. Yhteistyö heidän kanssaan on rakentavaa. Tässä kirjoituksessa en puhu heistä, vaan epäoikeudenmukaisuudesta, mitä jostain syystä tapahtuu. Puistattaa sydänjuuria myöten huomata, että Suomessa ei toimi oikeudenmukaisuus. Tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia ja lastensuojelurikkomuksia. Tänne tulleen turvaa etsivän puheita ymmärretään väärin tai heidän sanojaan ei uskota. Eräs turvapaikanhakija sanoi, ettei häntä niinkään harmita, jos hänet lähetetään takaisin kotimaahansa. Ei hän pelkää kuolla, ei edes kidutuksia sitä ennen. Hän on vihainen ja pettynyt, että häntä luullaan valehtelijaksi. Miksei häntä uskota? Hän on elänyt rehellistä elämää, ei ole suostunut valheisiin. Osittain juuri siitä syystä hän onkin kotimaassaan uhka, jossa hänet halutaan vaientaa. Hän luuli, että hän saisi oikeuden Suomessa, oikeusvaltiossa, jossa on sivistynyt järjestelmä, kunnolliset ihmiset ja työteliäs kansa. Hän haluaisi olla rakentamassa tätä maata. Omaan kauniiseen kotimaahansa hän ei voi palata, kuten moni muukaan tänne tullut turvapaikanhakija. Usein turvaa etsivät perheet ovat jo osa suomalaista yhteiskuntaa. He puhuvat suomea, menestyvät erinomaisesti koulussa, harrastavat suomalaisten joukossa, osallistuvat koulujen kerhoihin ja seurakuntien ja eri järjestöjen toimintaan. He ovat integroituneet suomalaiseen elämäntapaan. Tänne tulleet turvaa etsivät ovat ihmisiä, usein erivärisiä, eri uskonnon edustajia, eri kieltä puhuvia kuin Suomessa asuva valtaväestö. Jokainen ihminen sellaisenaan on arvokas. Salliiko Suomi historiassa tapahtuneiden vääryyksien kaltaista toimintaa? Mikään ei oikeuta kohtelemaan kaltoin ihmistä minkään asian varjolla, ei Michiganissa eikä Suomessa. Jos minut vangittaisiin, siitä nousisi suuri häly. Jokainen meistä ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Miten jotkut voivat nukkua yönsä tietäen, että heidän päätöksensä seurauksena jo traumatisoituneita, kauhujen keskeltä pakoon lähteneitä palautetaan varmaan tuhoon? Sinikka Hännikkälä Pori