Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilainen kioskiyrittäjä taisteli ryöstäjän kanssa kassakoneesta, kolikot vain sinkoilivat: ”En ole lopettamassa, sillä kioskinpito on elämäntapa”

Kauraryynejä, veikkauskuponkeja, jopa pitsinypylöitä. Mitä Kioski Mariannesta ei löydy, sitä ei luultavasti tarvitse. Kioskin emäntä Marianne Udelius-Eerola on pitänyt kioskia jo 36 vuotta. Tuona aikana kioskista on ehtinyt tulla jo paikallinen nähtävyys, jonne kanta-asiakkaat tulevat kuin toiseen kotiinsa. Udelius-Eerola vietti 1980-luvulla yhteensä kuusi vuotta Brasiliassa ja Argentiinassa miehensä työn takia. Kun perhe palasi Suomeen, kotirouvana maailmalla ollut Marianne Udelius-Eerola halusi työtä. Niinpä perhe remontoi omakotitalonsa yhteyteen kioskin, jota Udelius-Erola on sinnikkäästi hoitanut siitä asti. – Olen töissä melkein joka päivä. Tämä on elämäntapa, ja tulen töihin tapaamaan ystävikseni muuttuneita asiakkaita. Udelius-Eerola on vuosien varrella huomannut kioskialan muutokset. Erityisesti kauppojen aukioloaikojen laajentuminen on vaikuttanut valtavasti. Ennen kaupat suljettiin lauantai-iltapäivisin ja ovet pysyivät kiinni myös sunnuntait. Jos jotain tärkeää tällöin puuttui, se haettiin kioskilta. Nykyään tilanne on tyystin toinen, kun monet kaupat ovat auki yötäpäivää. – Olen ihan ylpeä siitä, että olen kyennyt jatkamaan toimintaa kaikki nämä vuodet. Meitä pieniä, itsenäisiä kioskiyrittäjiä on nykyään harvassa. Ei Marianne Udelius-Eerolallakaan ole aina helppoa ollut kioskissaan. Erityisen kovaa aikaa elettiin tänä keväänä, kun Udelius-Eerola joutui panemaan kioskinsa kokonaan kiinni kahdeksi kuukaudeksi koronatilanteen takia. Udelius-Eerolan mies kuuluu riskiryhmään, joten oli syytä yrittää pelata varman päälle. Marianne Udelius-Eerola pyöri kotonaan hämmentyneenä: mitä tehdä nyt, kun on näin paljon vapaa-aikaa? Sydämestä asti tuntui, kun pieni asiakas, seitsemänvuotias poika, painoi turhaan nenänsä kioskin ikkunaan: missä on Marianne? Pettyneenä pieni asiakas lähti pois puristaen euroa kourassaan. Hän olisi halunnut ostaa karkkia. Kamalan hetken Marianne Udelius-Eerola koki huhtikuussa, kun hän heräsi yöllä kahden aikaan kovaan räsähdykseen ja lasin helinään. Unenpöpperöinen kioskinpitäjä kömpi katsomaan, mitä oli tapahtunut. Talonsa kioskiosassa hän näki sorkkaraudalla varustautuneen miehen, joka oli murtautunut sisälle. Mies oli heiveröisen kokoinen ja selvästikin joidenkin aineiden vaikutuksen alainen. Vaikka kioskinpitäjää pelotti, hän ei halunnut antaa periksi. Murtautuja yritti varastaa kassakonetta, mutta Udelius-Eerola piti sitkeästi kiinni koneen toisesta päästä. Siinä tohinassa kassa aukeni, ja kolikot vain sinkoilivat ympäriinsä. – Ei siellä koneessa mitään seteleitä ollut, vain kolikoista koostuva pohjakassa. Siitäkin suurin osa taisi lentää kioskin lattialle. Varas sai kuitenkin koneen ja hyppäsi autoon, jossa häntä odotti kuski. Kaksikko kaasutti pois kassakone mukanaan. Rahaa nämä saivat todella vähän saaliikseen, mutta kioskinpitäjälle varkaan vierailusta koitui runsaasti harmia. Kymmenen vuotta vanha, mutta silti hyvin toimiva kassakone vietiin, ja ikkuna meni rikki. Ikkuna teipattiin väliaikaisesti kiinni ennen uuden ikkunalasin tuloa. Teipit herättivät asiakkaissa huolta: ei kai vain Marianne ole lopettamassa kioskiaan! Ei Marianne ole lopettamassa, ei todellakaan. 1954 syntyneellä rouvalla riittää virtaa, ja terveyskin on hyvä välillä oikuttelevasta selästä huolimatta. Palvelu pelaa. Kun pihaan kaartaa autollaan iäkäs mies, jonka on hankala liikkua, Marianne Udelius-Eerola kipaisee hakemaan mieheltä suoraan autosta veikkauskupongit. Toinen asiakas puolestaan tulee kyllä kioskille sisälle asti, mutta on varsin hiljainen. Kioskinpitäjä tunnistaa kanta-asiakkaan ja työntää tälle tupakkarasian ennen kuin asiakas ehtii tätä edes pyytää. – Kyllä sitä oppii tuntemaan, mitä kukakin haluaa ostaa. Suurin osa asiakkaista täyttää veikkauskupongin, mutta myös juomia menee. Lapset haluavat tietenkin karkkia. Alun perin Keski-Suomesta kotoisin oleva Marianne Udelius-Eerola on huomannut, että satakuntalaiset eivät ole uusia ihmisiä tavatessaan ensimmäiseksi syli auki. Vuosien varrella heistä saa kuitenkin uskollisia asiakkaita – ja kelpo ystäviä. "Olen ihan ylpeä siitä, että olen kyennyt jatkamaan toimintaa kaikki nämä vuodet. Meitä pieniä, itsenäisiä kioskiyrittäjiä on nykyään harvassa.