Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Hyvää ja turvallista pyöräilykesää

Polkupyörä on yksinkertaisen nerokas kulkupeli. Maisemanvaihto onnistuu varsin vähäisellä lihasvoimalla ja energiankäytöllä. Samalla tekee palveluksen sekä itselleen että luonnolle. Ehkä sähköistetyllekin versiolle voi antaa synninpäästön, koska sellainen on luvattu myös autoille, kunhan hylättyjä akkuja ei ala löytyä syrjäisten pyöräteiden varsilta. Mitä ihminen ei tekisi päästäkseen vähän helpommalla. Pyöräteitäkin riittää, joten pyöräilijä kiittää? Toki, mutta parantamisen varaa on. Vuosi sitten pyöräilimme vaimon kanssa pari viikkoa Mallorcalla, josta on kehitetty pyöräilyturistien paratiisi. Pyöräilijämääriin nähden pyöräteitä on silti tuskin nimeksi, joten autojen sekaan on sovittava usein varsin kapeilla ja kiharaisilla teillä. Pois lähtiessä seisoimme lentokentällä samassa jonossa Mallorcalla vuosikymmeniä asuneen suomalaisrouvan kanssa. Kiittelin hänelle mallorcalaisten autoilijoiden asennetta, mutta ehkä meillä oli vain onnea. Joka vuosi autoilijat Mallorcalla kuulemma tappavat joukoittain pyöräilijöitä, meitä valistettiin. En yhtään epäile. Joukossa tyhmyys nimittäin tiivistyy. Kun iso lössi yllättää autoilijan keskellä tietä vuoristoisen mutkan takaa, tulee joukkokuolema. Kiltisti peräkanaa tien reunaa polkiessa ei ollut hätäpäivää. Asenne ratkaisee, puolin ja toisin. Entä meillä? Maantien reunassa autot saattavat pyyhkäistä hihaa hipoen, mutta enemmän läheltä piti -tilanteita sattuu pyöräteillä. Ei siinä soittokellokaan auta, jos ääni ei tunkeudu älypuhelimella ja kuulokkeilla ympäristöstään eristäytyneen edellämenijän kalloon. Todennäköisesti hänellä on vielä narun päässä koira, mieluummin kaksi, jotka koluavat pyörätien molempia laitoja. Kun ääni vihdoin saavuttaa tajunnan, arvotaan vielä hetki, kumpaan reunaan tietä voisi siirtyä. Esimerkki ei ole edes liioiteltu. Erilaisia variaatioita voisi listata pitkän rivin. Jos pyöräilyä halutaan nykyisestä lisätä ja kehittää, sekavaan sukkuloimiseen pyöräteillä pitäisi löytää parempia ratkaisuja. Kehitys tuntuu jämähtäneen rapistuviin pyöräteihin, jotka saavat vain autoilijat unohtamaan pyöräilijät osana liikennettä, minkä risteyksissä huomaa. Keskustoissa ja taajamissa pyöräilijöille pitäisi rakentaa omat kaistansa, vähintään merkitä pyöräilylle kaistale jalkakäytävästä. Ongelmat ratkaistu? Tuskin, mutta nyt pyöräteiden ja jalkakäytävien liikenne on villi viidakko vailla sääntöjä. Maailmalla näkee toisenlaisia ratkaisuja. Ehkä asenteet vähitellen muuttuisivat, kaikilla tien käyttäjillä. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva SK:n kulttuuritoimituksen esimies.