Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Lasten etu uhkaa unohtua Posan johtamisen kriisissä

Huutava pula sosiaalityön ammattilaisista ja kriisiytynyt johtaminen ovat ajaneet Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymän kuilun reunalle. Jo pitkään muhineet ongelmat pulpahtivat pintaan viime vuonna, ja pula osaavista ammattilaisista on kärjistynyt entisestään tänä vuonna. Tulehtunut ilmapiiri näkyy karuimmin PoSan lastensuojelussa. Selväksi on käynyt, että osaavat ammattilaiset ovat saaneet tarpeekseen, mutta ihan yhtä selvää ei ole, mihin kaikkeen mitta on täyttynyt. PoSasta on viime aikoina irtisanoutunut useita työntekijöitä. Lista on pitkä: terveyspalvelupäällikkö, talousjohtaja, lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, avohuollon päällikkö, sairaanhoitajia. Erityisesti kato on käynyt aikuis- ja perhepalveluissa, josta irtisanoutui viime vuoden aikana useita sosiaaliohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä. Kaikki eivät ole lähteneet itse, vaan virkasuhteita on purettu perusteilla, jotka ovat jäävät hämäriksi niin asianosaisille kuin heidän työyhteisölleen. Irtisanoutumisia ei voi selitellä epäselvällä sote-tilanteella. Vaikka valtakunnanpolitiikan laineista riittää roiskeita myös maakuntiin, 2010-luvun hallitusten epäonnistumisten taakse PoSassa ei voida piiloutua. Viivästynyt sote-uudistus on Pohjois-Satakunnassa tekosyy. Ajolähtöjen todelliset syyt löytyvät muualta. Kyse on johtamisongelmasta. Etenkin lastensuojelupuoli on ajautunut kierteeseen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Ammattitaitoisten työntekijöiden heikko viihtyvyys, suoranainen joukkopako ja runsaat sairauspoissaolot ovat selkeä merkki siitä, että arki ei ole kunnossa. Kuntayhtymän hallituksessa on vedottu konkretian puutteeseen. Negatiivista palautetta ei kuulemma pystytä yksilöimään, kun pelko pitää suut supussa. Silti monet PoSan työntekijät – etenkin entiset – ovat rohjenneet nostaa ongelmia esille. Omalla nimellään uskaltaa puhua vain harva. Syykin on selvä: pelko kostosta on monien esimerkkien valossa todellinen. Kun perhesosiaalityön päällikkö Kaija Järvi-Karttunen eläköityi vuoden 2016 lopulla, kaikki lastensuojelun virat olivat täynnä pätevillä työntekijöillä. Kolme vuotta myöhemmin tilanne on lohduton. Kolmen sosiaalityöntekijän ja johtavan sosiaalityöntekijän vaje on kestämätön ja lastensuojelun tehtäviä hoitaa nyt vain yksi työntekijä. Työntekijöillä on mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, asiakkailla samaa mahdollisuutta ei ole. Elämänhallinnan kanssa kamppailevat tai alaikäiset pystyvät harvoin äänestämään jaloillaan ja vaikuttamaan siihen, millaista apua ja palvelua on saatavissa. Siksi lastensuojelun ongelma ei ole vain työpaikan ilmapiiri. Se on myös tasa-arvokysymys. Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymässä PoSassa kuohuu. Vetovoima on vähäinen, pitovoima sitäkin heikompi. Uusien työntekijöiden työsuhteet jäävät lyhyiksi ja kokeneet sosiaalityöntekijät suuntaavat muualle.