Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tällä Minillä on huimasti rallihistoriaa: voitto Jyväskylässä 1965, kolme huippukuskia, 26 kisalähtöä ja ympäripyörähdys 1972

Lähes tasan 55 vuotta sitten, elokuussa 1965, brittiläisen Minin tehdastallilla oli näytön paikka. Jyväskylän Suurajot lähestyi, mutta Minillä ei tätä rallia ollut valloitettu vielä koskaan. Tiimi lähetti ralliin kolme parasta kuljettajaansa: suomalaiset Timo Mäkisen ja Rauno Aaltosen sekä pohjoisirlantilaisen Paddy Hopkirkin . Kaikkien kartanlukijat olivat suomalaisia. Edellisvuonna Mäkinen oli jo yltänyt 4. sijalle Morris Mini Cooper S:llä, jonka rekisterinumero oli AJB 33B. Rauno Aaltonen ajoi samalla "Isolla Ässällä" vuoden 1964 Akropolis-rallin, mutta joutui keskeyttämään. Vuoden 1965 Suurajojen voittajasta ei lopulta jäänyt epäselvyyttä. Mäkinen kiihdytti autonsa hurjaan lentoon ja voitti tallikaverinsa Aaltosen lähes kolmen minuutin marginaalilla. Mäkinen myös ajoi pohja-ajat jokaisella erikoiskokeella kolmea etappia lukuun ottamatta. Mini löysi Mäkisen jälkeen uuden kuljettajan Timo Mäkinen otti AJB 33B:llä vielä kuusi voittoa, viimeisen heinäkuussa 1966 Räyskälässä. Mini jäi pysyvästi Suomeen, merkki vaihtui Austiniksi, rekisteritunnus BHC-23:ksi, ja kuljettajaksi tuli Jorma Lusenius . Hän kilpaili autolla elokuuhun 1967 saakka. Vuonna 1969 Mini oli eri vaiheiden jälkeen päätynyt vaihtoautoksi Tampereen Autotuonti oy:n valikoimiin. Vuonna 1969 Mini oli eri vaiheiden jälkeen päätynyt vaihtoautoksi Tampereen Autotuonti oy:n valikoimiin. Nykyinen omistaja osti sen noin 7 250 markalla, osa-maksulla ja 17 prosentin korolla. Summa vastasi tuolloin uuden tavallisen Minin hintaa. Ostaja ajoi Minillään alempien rallisarjojen kilpailuja vuoteen 1972 saakka vaihtelevalla menestyksellä. Autoa kokeili myös lehtikeisari Urpo Lahtinen jäärataharjoituksissa Nokialla. Ensimmäisessä kisassa kone hajosi. Viimein Mäntässä vuonna 1972 Mini meni katolleen, jonka jälkeen katto vaihdettiin. Viimeiset siviiliajot tehtiin autolla vuonna 1977. Mäkisen Mini päätyi Pälkäneelle Elokuussa 2010 Mini putkahti uudelleen julkisuuteen, kun se työnnettiin ulos pälkäneläisestä tallista. Pyörät pyörivät, mutta moottori ei ollut käyntikunnossa. – Olin sanaton, kun tallin ovella seisoessa ymmärsin, että kyse oli nimenomaan aidosta Mäkisen voittoautosta, Auto- ja tieliikennemuseo Mobilian näyttelymestari Matti Vinha muistelee. Tallella ei ollut ainoastaan auto, vaan myös runsaasti sen varusteita. Yhdestä kassista löytyivät esimerkiksi Irvin-merkkiset ralliturvavyöt – samat, joita käytettiin Fouga Magister-suihkuhävittäjissä. Hattuhyllyn kiinnikkeissä olivat yhä auton alkuperäiset rengasraudat. Ohjaamon erikoisuus ovat Mäkistä varten rakennetut tupakansytyttimet (!) ohjauspyörän molemmilla puolilla. Autossa on brittitapaan oikeanpuoleinen ohjaus. Mäkinen siis voitti Jyväskylässä ja muualla autolla, jonka työnantaja toimitti ilman "Suomi-muutoksia" ja jolla oli vain pakko ajaa niin lujaa kuin mahdollista. Alkuperäistä tehdas-Miniä on vaikea enää löytää Tehdas-Minejä ehti valmistua noin 70 kappaletta. Niistä vain 30 on tallella. Suomesta löytynyttä yksilöä on yritetty sittemmin ostaa takaisin britteihin, ja siitä on ollut kiinnostunut moni suomalainenkin Mini-harrastaja ja -keräilijä. Auto ei ole kuitenkaan myynnissä. Mobilian Rallimuseoon päätynyttä legendaa ei ole entisöity, vaan se on varovaisesti konservoitu. Esimerkiksi ovipaneelien alkuperäiset suojatoppaukset ovat silminnähden helposti murenevassa kunnossa. – Alkuperäistä tehdas-Miniä on enää todella vaikea löytää. Tätä ei ole liikaa korjattu, vaan katossa näkyy appelsiinipintaa ja naarmuja siellä täällä. Renkaat, vanteet ja helmatkin ovat entiset. Vain bensiinitankkien korkit ja joitakin lisävaloja on jouduttu hankkimaan uusina, Matti Vinha kertoo. Lähde: Marko Mäkisen artikkeli Rallin ensimmäinen superauto (Vauhdin Maailma 2010)