Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Nils Torvalds: Ilmastopolitiikassa ”yhden koon sukkahousut” eivät toimi

Euroopan mittakaavassa Suomi on aika erikoinen maa. Monessa suhteessa. Netistä löytyy mielenkiintoinen ja hauska esitys maailman menosta ja CO2-päästöistä. Ensimmäisenä liikkeelle lähtevänä on Englanti. Vuonna 1756 kartan väri muuttuu. Englanti on ottanut ensimmäiset askeleet teollisen vallankumouksen haastavalla polulla. Taustana oli pitkä rivi erilaisia keksintöjä, jotka sitten muodostivat mitä tänään kutsuttaisiin teollisuuden ekojärjestelmäksi. Siihen kuului mm betoni. Juuri sinä vuonna John Smearton, joka kutsui itsensä tie- ja vesirakennusinsinööriksi, valmisteli ensimmäisiä betonirakenteita. Englannilla oli valtava etumatka. Vasta 1824 Saksa liittyi tähän CO2 päästäjien seuraan. Ranska tulee kolme vuotta myöhemmin. 1838 Yhdysvallat liittyi tähän vielä harvalukuisten maiden kerhoon. Sen jälkeen tahti kiihtyi. 1884 Ruotsi astuu tälle maailmankartalle. Perässä tulevat Intia, Australia, Argentiina, Etelä-Afrikka ja Kiina. Suomi tulee kaukana perässä. Laskelmien mukaan Suomen kumulatiiviset hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 1934 53 miljoonaa tonnia. Ruotsin vastaavat päästöt olivat jo siinä vaiheessa melkein 600 miljoonaa tonnia, Englannin 32 miljardia tonnia. Johtopaikan oli Yhdysvallat jo ottanut vuonna 1929 53 miljardilla tonnilla. Sen jälkeen on vauhti kakkien osalta kiihtynyt. Edelleen Suomi on kuitenkin poikkeus maailmassa. Keskimäärin maiden hiilinielut ovat noin kymmenyksen maan päästöistä. Suomen osalta metsien hiilinielut vastaavat melkein 50 prosentista maan päästöistä. Tämä tekee meidän ympäristökeskustelustamme aika erikoisen. Kaikkialla muualla keskustellaan ennen kaikkea teollisuuden päästöjen vähentämisestä. Suomessa tämä keskustelu kääntyy helposti vaatimukseksi teollisen toiminnan vähentämisestä. Näin keskustelu karkasi taas kerran, kun Metsä Group julkaisi suunnitelmansa Kemin tehtaan perusteellisesta uudelleenrakentamisesta. IPCC:n raportin vaihtoehtoisissa vähentämispoluissa teollisuusmaille merkittävin edellyttää CCS-teknologioiden (hiilidioksidin talteenotto ja varastointi) käyttöönottoa ja kehittämistä. Samaa logiikkaa noudattaen EU:n pitkäaikaisstrategia vuoteen 2050 edellyttää, että kaikki jäsenmaat seuraavan kauden alkuvaiheessa tekee omat sitovat suunnitelmansa hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi. Komissiossa on ainakin tässä yhteydessä ymmärretty, että ilmastopolitiikassa ”yhden koon sukkahousut” eivät toimi. Jokaisen jäsenmaan energia-, teollisuus- ja kuljetusrakenteet ovat hyvin erilaisia ja vaativat siksi myös erilaisia toimenpiteitä. Suomella on tässä erittäin hyvät edellytykset pärjätä ja toimia tiennäyttäjänä, mutta silloin ei voida toimia siten, että kaikki odottavat että metsäsektori hoitaa hiilidioksidin vähentämisvelvoitteet ja muut peesaavat. Se olisi katastrofaalista ja johtaisi teollisen toiminnan umpikujaan. Näissä ilmastotalkoissa kaikkien pitää olla mukana. Ja jotta löytyisi maksukykyisiä kansalaisia, tarvitaan teollisia työpaikkoja ja työntekijöitä. Nils Torvalds europarlamentaarikko vuodesta 2012 lähtien, europarlamenttiehdokas (RKP)