Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Koronakevät herätti henkiin C-kasetit, joissa yhdistyvät karavaanarit, tikanheitto ja huoltoasemien estetiikka – Porilainen Juho Toivonen kertoo, miksi kasettien keräily on jälleen kiinnostavaa

Porilainen Juho Toivonen keräilee C-kasetteja. Monet ovat ohittaneet takavuosien formaatin täysin, mutta magneettinauhan varassa elää kokonaisia musiikkigenrejä. – Tietyt musiikin alagenret elävät ja tapahtuvat kaseteilla. Jotain musiikkia ei muussa muodossa edes saa, Toivonen sanoo. Kasetteja alkoi ilmaantua Toivosen musiikkikokoelmaan muutama vuosi sitten. Tarkkaa kasettien lukumäärää hän ei osaa edes arvioida. – Ehkä kiinnostukseni 1990- ja 2000-luvun kaikurokkiin ja psykedeeliseen folkiin pakotti hankkimaan kasetteja enemmissä määrin eikä vain kuriositeetteina. Kasettimaailmaan on kuulunut Toivosen mukaan aina vahva tee se itse -asenne. Artistien on ollut helppo levyttää ja levittää musiikkiaan C-kasetilla. Myös alhaiset valmistuskustannukset lisäävät formaatin houkuttelevuutta valtavirran ulkopuolella toimivien artistien silmissä. – Artistille se on turvallinen tapa saada rahansa takaisin edes osittain. Lisäksi kasetti on näppärä kuljettaa mukana, kun verrataan kookkaampaan vinyyliin tai CD-levyyn. Oikeastaan kaikki tiivistyy Toivosen mukaan juuri logistiikkaan: helppouteen, nopeuteen ja pieneen fyysiseen kokoon. –Kasettia on helppo kuunnella. Levyyn suhtaudutaan kokonaisuutena. Tosin se vaati enemmän ajattelua ja paneutumista musiikkiin. Monelle musiikki on vasta olemassa, kun se on fyysisesti olemassa. Silti Toivonen myöntää, että kyse on pohjimmiltaan marginaali ilmiöstä. Jopa hänen kaveripiirinsä sisällä, joka koostuu pääosin muusikoista. Syitä formaatin suosiolle voi vain arvailla. Magneettinauhan mystiikkaa Muusikko ja Ektro Recordsin omistajan Jussi Lehtisalon mielestä on luonnollista, että entisaikojen mediat nousevat uudestaan esiin. – Epäkiinnostava musiikki kuulostaa kaseteilla kiinnostavammalta. Nauhakompressio tekee äänimaailmasta mystisempää ja kätkee alleen musiikin liiallista selkokielisyyttä. Vaikka Lehtisalo keräileekin lähinnä vinyylilevyjä, pitää hän C-kasettia hyvänä formaattina helppouden ja kustannusten vuoksi. Tuloksena on lopulta käsissä hypisteltävä fyysinen tuote. – Jotkut levy-yhtiöt julkaisevat kasetilla pieniä 20-30 kappaleen eriä, jotka keräilijät ostavat. Siinä on silti se materialistinen kiihotus mukana, hän summaa. C-kasetin renessanssi Yksi syyllinen kasettien suosioon lienee Levykauppa Äxän toimitusjohtaja Jyri Lipponen . Kauppa otti valikoimiinsa uusintapainoksia suomalaisista klassikkolevyistä. Herätellessään kasetteja henkiin, Lipponen halusi tuoda markkinoille kattavan kokoelman erilaista musiikkia. – Lähdimme ruoppaamaan valikoimaa ja otimme mukaan 30 erilaista suomalaista iskelmä- ja rock-levyä. Hänen mukaansa idea sai alkunsa koronakevään aikana. Hän arveli, että kotimaanmatkailu tulisi luultavasti lisääntymään. Sille piti löytää taustamusiikkia. – Mietin suomalaista estetiikkaa, luontoa, tikanheittoa ja karavaanareita. C-kasetti jos mikä sopii siihen maailman todella hyvin. Luultavasti jokaisella 70-80-luvuilla kasvaneella on jonkinlainen nostalginen kosketus kasettien maailmaan. Suomessa kasetit dominoivat markkinoita. Vinyylilevyt yksinkertaisesti maksoivat liian paljon. Lisäksi C-kasetti oli helppo sujauttaa vaikka farkkujen takataskuun. – Suomi oli eräänlainen C-kasettien suurvalta. Markkinoilla oli mahtavaa tavaraa! Huoltoasemilla myytiin esimerkiksi sellaisia vitsikasetteja, siellä oli tyyliin Reinikaistakin. Televisiosta tuttua konstaapeli Reinikaista esittänyt Tenho Saurén nauratti yleisöä 1980-luvulla kahdeksan C-kasetin verran. Samanlaisia kokoelmia julkaisi myös Vesa-Matti Loiri Auvon roolissa. Moinen oli mahdollista vain kasettien aikakaudella. Levykauppa Äxän historiassa on Lipposen mukaan projekteja, jotka naurattivat, mutta eivät tuottaneet mitään. Kasettien suhteen jälkimmäinen teesi ei pidä paikkaansa. Tarkkoja myyntilukuja toimitusjohtaja ei paljasta, mutta nauhojen kohdalla puhutaan nelinumeroisesta määrästä. – Olin suosiosta aivan ällikällä lyöty, hän paljastaa. Hän ei kuitenkaan usko, että musiikkimarkkinoilla koettaisiin iso räjähdys kasettien muodossa. Formaatti ei vain ole kaikkien juttu. Äxän liikevaihdosta kasettien myynti on vain muutaman promillen. – Mutta haluan painottaa, että tämä ei ole mikään one off-juttu. Nauha pyörii Missä kasetteja sitten oikein nykyään valmistetaan. Isot tehtaat ovat jo aikoja sitten lopettaneet ja kelat lakanneet pyörimästä. Euroopassa jäljellä on enää vain muutama kasettipaino. Yksi viimeisistä on Kangasalalla sijaitseva BSM-studio, joka perustettiin vuonna 1982. – Ehdin minä tässä minuutin jutella, täällä on koneet juuri pyörimässä, kuuluu Harri Piikkilän ääni jyskeen takaa. Kangasalla keskitytään lähinnä CD-, DVD ja BluRay-levyihin. Kasetit ovat kuitenkin kasvava kuriositeetti. – Määrät ovat aika pieniä, nykyään tyypillinen erä on 50-300 kasettia. Varastossa lepää pressulla peitetty entisaikojen Finnlooper, joka pystyy käynnistyessään sylkemään pihalle 300-500 kasetin eriä. Ihan näin suuriin määrin ei kuitenkaan vielä ole tarvetta, joten peto saa uinua rauhassa. Piikkilä kertoo, että kasettien suosio alkoi kasvamaan 3-4 vuotta sitten. Silloin muutama isompi artisti julkaisi uutislevyjään kasettimuodossa. – Mutta on tämä kyllä lähinnä harrastajien hommaa. Ei kovin monella taida olla enää kasettinauhureitakaan. Tämä on vielä pienimuotoista retroilua. Mutta nyt pitää mennä, koneet kutsuu, puhelimesta kuuluu.