Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Klinge liikkuu sujuvasti nykyisyyden ja menneisyyden välillä, samankaltaisuuksia oivaltaen

Kirjat Matti Klinge: Canicula. Päiväkirjastani 2018-2019. Siltala 2019. Yksi professori Matti Klingen joka syksy vuodesta 1999 ilmestyneiden päiväkirjojen suosion salaisuuksia on niiden laaja-alaisuus. Sujuvasti Klinge liikkuu nykyisyyden ja menneisyyden välillä, oivaltaa yllättäviäkin samankaltaisuuksia. Aina on jotakin virkistävää. Klingen päiväkirjoilla on vanhastaan ollut arvoitukselliset nimet. Tämän kirjan nimi tarkoittaa pientä koiraa, joka viittaa Pienen koiran tähdistöön ja sen kirkkaimpaan tähteen Siriukseen, joka nousee ja laskee yhtä aikaa auringon kanssa vuoden kuumimpana aikana 24.7.-–24.8. Klinge ilmoittaa "vastustavansa" hellettä, joka viime vuonna oli varsin tukala. Ilmastoasiat saavatkin huomiota kirjassa: Klinge aloittaa vuoden 536 ilmastokatastrofista ja selostaa vuosisatojen kuluessa sattuneita vastaavia häiriöitä. Hän katsoo niiden heikentäneen merkittävästi Länsi-Euroopan yhteiskunnallista ja kulttuurista jatkuvuutta. Ajankohtaisiin ilmasto-ongelmiin hän ei kuitenkaan puutu. Klinge on päiväkirjojen ystävä ja niinpä hän käsittelee laajasti Erkki Tuomiojan massiivista vuosien 1998–2000 poliittista päiväkirjaa, joka kuului viime syksyn kirjauutuuksiin. Tuomiojan moniosaisessa päiväkirjasarjassa ei ole Klingen tietynlaista kepeyttä, mutta niillä on historiantutkimuksen kannalta huomattava merkitys. Klingen huomiot ovat mielenkiintoisia. Hän valittaa Tuomiojan puutteellista Venäjän tuntemusta, noteeraa, ettei tämä siedä oopperaa eikä jumalanpalvelusta ja niin edelleen. Tuomioja nimittää Klingeä (ja Jörn Donneria ) "egomaanikoksi", mistä Klinge ei tietenkään pidä, vaikka hän arvostaakin Tuomiojaa kirjoittajana ja muutenkin. Klingen tavaton lukeneisuus tulee kirjassa jatkuvasti esille. Lukija voi olla kiitollinen hänen monista kiintoisista poiminnoistaan kirjoista, jotka jo ovat yleisessä tietoisuudessa painuneet unhoon. Klingeä kiinnostavat ihmisten sukutaustat. Hän kirjoittaa perusteellisesti Aleksis Kiven esi-isistä ja -äideistä. Englannin pääministeri Boris Johnsonkin on saanut sijansa. Tämä Etonin ja Oxfordin, New Yorkissa syntynyt kasvatti on koko nimeltään Alexander Boris de Pfeffel Johnson, esivanhemmat olivat venäläisiä, ranskalaisia, saksalaisia ja turkkilaisia ja isoisoisä oli Ottomanien valtakunnan viimeinen sisäministeri, joka murhattiin 1922. Klinge itse polveutuu monista suomalaisista pappis- ynnä muista kulttuurisuvuista. Isän puolelta hän saattaa olla balttilaisia von Klingenbergejä, mutta se ei näytä olevan täysin varmaa. Klingen uusi, ulkoasultaankin kaunis kirja on kaikin puolin mukavaa ja sivistävää luettavaa ja sitä voi mielihyvin suositella lahjakirjaksikin.