Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Pientä suhteellisuudentajua, kiitos

Sanotaan, että nauratti, kun en tohdi voimasanoja käyttää. Kaksi kiinalaisturistia oli hakeutunut Ivalossa terveyskeskukseen. Koronavirusta epäiltiin. Yleisradion suorassa lähetyksessä seurattiin henkeäsalpaavaa jännitysnäytelmää, josko jo nyt saamme todistaa ensimmäiset tautitapaukset myös Suomessa. Toimittajalla ei valitettavasti ollut vielä mitään kerrottavaa. Hän yritti parhaansa, mutta eivät suostuneet edes ivalolaiset panikoimaan. Pari tuntia myöhemmin tiedettiin, että uutispommi jäi suutariksi. Täytyy tyytyä odottamaan. Kyllä se sieltä tulee. Vapaa media on tuhat kertaa parempi kuin kiinalainen versio, jossa ihan varmaa on vain se, että vain osa on ihan varmaa. Ripaus suhteellisuudentajua olisi silti toivottava ominaisuus uutisoinnissa meilläkin. Ei kai tässä mustaa surmaa olla odottamassa ja kuolla kohta kuin kärpäset ymmärtämättä, mikä meihin iski. Kiinassa on otettu järeät aseet käyttöön. Muualla maailmassa terveysviranomaiset varautuvat. Yksikään viime vuosikymmenien ”tappajaviruksista” ei ole kuitenkaan tehnyt Pentti Linkolan toivomalla tavalla selvää jälkeä puolesta ihmiskunnasta. On käynyt tasan päinvastoin. Yhä useampi entisaikojen takuuvarma tappaja on selätetty. Tilalle on tullut tukku elintaso- ja elintapasairauksia, mutta niihin ei tepsi hengityssuojain vaan hulavanne. Suhteellisuudentajuttomia uutisia riittää: Rikkaat kahmaisevat entistä suuremman osan yhteisestä kakusta. Maailman miljardööreillä on enemmän varallisuutta kuin yli puolella maapallon väestöstä. Eriarvoisuus lisääntyy hälyttävällä vauhdilla. Totta mutta vain toinen puoli. Ei ole kakkua, josta muutama superrikas syö suurimman osan, miljardit tappelevat murusista ja köyhimmille jää vati nuoltavaksi. Maailman varallisuus ei syömällä lopu. Varallisuutta luodaan joka hetki lisää, viimeiset pari sataa vuotta huimaavalla vauhdilla. Maailman nykyisestä bruttokansantuotteesta tuskin voi niin pientä siivua veistää, etteikö se kuvaisi koko kakkua 1700-luvun lopulla. Tasan eivät tietenkään mene onnen lahjat. Silti samaan aikaan, kun maailman väkiluku on noussut vähän yli miljardista (1820) yli seitsemään (2020), äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on vähentynyt jyrkästi erityisesti 1990-luvulta lähtien. Siis tosiasiallinen määrä, ei vain suhteellinen osuus. Muutama sata miljoonaakin on liikaa, mutta köyhyys on voitettavissa. Jokaisen on jätettävä pidot joskus kesken, mutta yhä harvempi joutuu lähtemään kesken pois. Entistä useampi jatkaa pikkutunneille asti, myös köyhä. Jarmo Huida Kirjoittaja on Satakunnan Kansan entinen kulttuuritoimituksen esimies.