Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Anna Puu mainostaa kahvia ja Vesala meikkejä – artisteilla ei ole aina vaihtoehtoja: ”Musiikki on muuttunut periaatteessa ilmaiseksi”, sanoo Paleface

Yhteiskunnallisesta ja kapitalismikriittisestä sanomastaan tunnettu räppäri Paleface ( Karri Miettinen ) katsoo vakavasti kameraan violetinpunaisessa valossa ja räppää: – Ku Tohmajärven Nisse siirtää tuotantonsa Kiinaan / Jou, ei noitten touhuu pysty tsiigaa / Ne ettii syyllist nyt mut älä kyynisty, vaikk kaikki onki myynnis ny. Paksujen verhojen takaa paljastuu kimaltava lava ja Apocalypticasta tuttu Eicca Toppinen , joka soittaa tuomiopäivän selloa. Paleface ja Toppinen esiintyvät kotimaisen rytmimusiikin superyhtyeen GG Caravanin tuoreella musiikkivideolla kappaleella Viimeinen puunoksa . Sen sanoituksissa vastustetaan ilmastonmuutosta ja kulutuskulttuuria. Kyseessä on single albumilta, jonka julkaisee upouusi levy-yhtiö Menevä Records. Sen on perustanut taksiyhtiö Menevä. Ilmasto- ja yhdenvertaisuusteemaisen levyn ohella yhtiö mainostaa uutta ominaisuutta taksiyhtiön sovelluksessa: asiakas voi tilata käyttöönsä sähköauton. Sähköautoja yrityksen autokapasiteetista on tällä hetkellä kaksi prosenttia, mutta osuutta on tarkoitus kasvattaa jatkossa, yrityksestä kerrotaan. Tehty ennenkin Muusikot ovat tehneet iät ja ajat kaupallista yhteistyötä. Esimerkiksi Suomessa Hurriganes mainosti farkkumerkki Beaversia ja energiayhtiö Shelliä jo 1970-luvulla. 1990-luvulla artistien ja kaupallisten toimijoiden yhteistyö alkoi hiljalleen kasvaa. 2000-luvulle ja etenkin sosiaalisen median aikakaudelle tultaessa mainoskumppanuudesta on tullut arkista. Brändit hakevat tuuletusta raikkaista kasvoista: Vesta mainostaa Honoria, Vesala Max Factorin meikkejä, Robin ajaa hybridi-BMW:llä. Yhteistyöstä syntyy jopa kappaleita. Pyhimyksen hitti Valo pimeän on osa verkkoyhtiö Elisan kampanjaa. Anna Puu laulaa televisiomainoksessa Lasse Mårtensonin Juhla Mokka -tunnussävelmään sovitettua kappaletta. Harvinaisempaa ääripäätä edustaa tuotesijoittelu. Vuonna 2017 kuluttaja-asiamies antoi huomautuksen Arttu Wiskarille kappaleesta Ystävän remppa , jossa lauletaan Gyproc-kipsilevyistä sekä kappaleen musiikkivideosta, jolla näkyy yrityksen logoa ja kyseisiä kipsilevyjä. Vuonna 2013 Jukka-Poika lauloi cumulus-pilvistä kappaleella Viestii ja sen videolla esitellään Cumulus-hotellia. Aitous myy Yleinen yhteistyömuoto tänä päivänä on vaikuttajamarkkinointi, eli se, että artistit mainostavat yrityksiä sosiaalisessa mediassa rahaa tai ilmaisia tuotteita vastaan. Kaupallisten kumppanuuksien yleisyydestä huolimatta suomalaiset artistit eivät tunnu mielellään puhuvan yhteistyökuvioistaan. Syynä lienee se, että musiikin tekemiseen liittyy aina kysymys autenttisuudesta, sanoo Turun yliopiston musiikkitieteen professori John Richardson . Mainostamisesta voi syntyä uskottavuusongelmia. – Onko artisti aito, jos hän on mainoksessa? Edustavatko hänen mainostamansa yritykset niitä arvoja, joita artisti edustaa? Artisti ottaa aina riskin, jos tekee liikaa mainoksia, Richardson kuvailee kysymyksiä, joita kaupallisuudesta voi syntyä. Toki fanien reaktio riippuu myös paljon artistista ja genrestä: esimerkiksi ekologisuutta painottavan artistin ja automerkin yhteistyö voisi nostattaa kulmakarvoja. Nuoren popartistin markkinoimat tuotteet voivat sujahtaa luontevasti osaksi somesisältöjä, ja fanit odottavatkin näkevänsä idolinsa mainoksissa. Kysymys on jokseenkin myös sukupolvieroista: Nuoremmat ovat tottuneet somen kaupallisuuteen, vanhemmat sukupolvet saattavat suhtautua kriittisemmin uusiin markkinointimuotoihin. Uudenlaisia yhteistyön muotoja syntyy vilkkaasti. Hyvä esimerkki on juuri Menevä Records. GG Caravanin ja taksiyrityksen yhteistyö alkoi viime vuonna, kun yhtiö palkkasi bändin perustajan, kitaristi Tero Roinisen esittämään Finlandia-hymniin sävelletyn itsenäisyyspäiväntervehdyksen. Rasisminvastaisella tempauksella esiintyi myös Menevän ulkomaalaistaustaisia kuljettajia. Yhtiön kuljettajista suuri osa on syntynyt muualla kuin Suomessa. – GG Caravanin kakkoslevyllä ei ollut vielä levy-yhtiötä. Siitä lähti sellainen hullu idea, että no kun tälle tielle on lähdetty, niin ryhdytään sitten levy-yhtiöksi, Menevän myynti- ja markkinointijohtaja Arto Peisa kertoo. Peisan mukaan yhtye on saanut täysin vapaat kädet musiikin suhteen. – Meillä osuu arvomaailmat yhteen, ja luotamme siihen, että voimme yrityksenä seistä sanoitusten takana. Levyllä vierailee tunnettuja suomalaisartisteja kuten Pyhimys, Kasmi r, Tommy Lindgre n, Sa ara ( Sara Forsber g), Eicca Toppinen, Sami Yaffa , Remu Aaltone n ja Anssi Kela . Sen on määrä ilmestyä tänä syksynä. Musiikilla tultava toimeen Menevä hakee albumilla markkinointihyötyä. Peisa toivoo, että sen myötä ”vastuulliset kuluttajat” löytäisivät myös yrityksen palvelut. Peisasta on tärkeää, että Menevä tukee samalla myös suomalaista musiikkikulttuuria, joka on koronavirustilanteen myötä joutunut ahtaalle. Karri Miettinen eli Paleface kertoo suhtautuvansa yleensä kriittisesti mainosyhteistyöhön. Hän ei esimerkiksi mainosta mitään isoja tuotemerkkejä omissa sosiaalisen median kanavissaan. – Teen aika vähän kaupallista yhteistyötä. Nykypäivänä on artisteja, joilla on jatkuvasti joku saatanan proteiinipatukka huulessa somessa. Mutta en ole se jäbä, joka käyttäisi artistikuvaa sellaiseen. Toisaalta muusikkous on ammatti ja sillä on tultava toimeen. – Tietenkin moni varmaan ajattelee, että olen joku hiekkakuopassa asuva luddiitti, joka vastustaa kaikkea kaupallisuutta. Mutta olen jo lähtökohtaisesti kaupallinen toimija. Teen musiikkia ja elätän sillä perheeni ja oletan, että musiikistani maksetaan, Miettinen sanoo. Miettinen sanoo ymmärtävänsä, miksi monet artistit haalivat rahavirtoja nyt sieltä, mistä vain saavat. Musiikkialan digitaalisen murroksen jälkeisenä aikana täyspäiväisen muusikon uran pyörittämisestä on tullut lievästi sanottuna vaikeaa. – Musiikki on muuttunut periaatteessa ilmaiseksi. Suoratoistorojalteilla ei pysty elämään alkuunkaan. Fyysisten levyjen myynnin lasku on korostanut keikkailun merkitystä. Nyt tilanne on erityisen hankala, kun keikat on vedetty alas. Isoillekin artisteille se on pääasiallinen tulonlähde. Karri Miettinen näki Menevä-diilin ensisijaisesti tilaisuutena herättää keskustelua. Hän sai muun muassa hetkeksi käyttöönsä yhtiön Twitter-tilin, jossa jakoi tietoa ilmastonmuutoksesta ja taksialan hiilidioksidipäästöistä. Miettinen säestää Peisaa sanoessaan, että yhtiön ilmastonmuutoksen ja rasismin vastainen agenda sopii hyvin yhteen hänen oman arvomaailmansa kanssa. Rahaa hän ei ole yhteistyöstä saanut ”vielä penniäkään”. Menevän mukaan artistit saavat radiotoistoista sekä Spotifyn suoratoistosta tulevat rojaltit. Piilomainonta ongelmana Professori John Richardsonin mukaan Suomen kokoisessa maassa harvat artistit pystyvät tekemään musiikkia kokopäivätyönä ilman monipuolisia tulonlähteitä. Hän arvelee, että erilaiset kaupalliset yhteistyöt vain lisääntyvät tulevaisuudessa, sillä fyysisen albumimyynnin romahtamisen lisäksi levy-yhtiöt odottavat artistien kustantavan yhä enemmän esimerkiksi omista keikka- ja markkinointikuluistaan. Tämän allekirjoittaa myös 20 vuotta alalla työskennellyt Miettinen. Mainoksissa ei ole mitään väärää, kunhan se on läpinäkyvää. Piilomainonta on ongelmallista, Richardson huomauttaa. – Nuoret eivät välttämättä osaa suhtautua kappaleen sanoituksissa tai musiikkivideoilla piileviin mainoksiin mediakriittisesti. Sellainen herättää kysymyksiä toiminnan eettisyydestä, Richardson sanoo. Toisaalta Richardson muistuttaa, että vaikka kappaleilla mainittaisiin tuotemerkkejä, kyse ei välttämättä ole tuotesijoittelusta. Monet artistit peilaavat sanoituksissaan nykymaailmaa, johon erilaiset brändit myös väistämättä kuuluvat. Sannilla on kaapissa pari Coronaa, Antti Tuisk u hehkuttaa ”Adduja”, räp-artistit viljelevät riimeissä Guccia ja Rolexeja. Kun mainostajat etsivät uusia tapoja vaikuttaa perinteisen median ulkopuolella, joudutaan välillä harmaalle alueelle. Yhä useammat julkisuudessa työskentelevät henkilöt työskentelevät samalla myös somevaikuttamisen kentällä. Tunnettujen henkilöiden sosiaalisen median sisältö on erityisen houkutteleva markkinakenttä yritysten näkökulmasta. Viime aikoina on käyty keskustelua mainonnan leviämisestä politiikan kentälle, kun vihreiden varapuheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Diarran sähköpyöräyhteistyöstä nousi kohu. HS:n selvityksessä nousi esiin yli 20 muutakin poliitikkojen kaupallista yhteistyötä. Esimerkiksi Nyt-liikkeen keulahahmo Hjallis Harkimo sai viime vuonna huomautuksen mainonnan eettiseltä neuvostolta videosta, jolla hän kertoi Rouhia-nimisen yrityksen kielityökalusta Youtube-kanavallaan. Koska vastaavia tapauksia on kasvavassa määrin, puolueet pohtivat poliitikoille omia ohjeistuksia sosiaalisen median mainontaan. Henkilökohtaisuus vetoaa Lifestyleblogien ja sosiaalisen median kaupallistumista tutkinut Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen yliopistotutkija Riitta Hänninen sanoo, että somemarkkinoinnin valttikortteja ovat henkilökohtaisuus ja luotettavuus. Se on pääomaa, jota somevaikuttajat rakentavat pitkään suhteessa seuraajiinsa. Samalla tavalla myös artistit valjastavat suhteensa faneihinsa kolmannen osapuolen taloudellisiin tarkoituksiin. – Kun tuote liitetään luotettavan hahmon henkilökohtaiseen tarinaan, se menee aivan toisella tavalla läpi kuluttajiin kuin perinteinen mainos, Hänninen sanoo. Mitä henkilökohtaisempi tarina, johon mainos liittyy, sitä tehokkaampaa. Esimerkiksi juontaja Maria Veitola on mainostanut Instagramissa henkivakuutuksia julkaisussa, jossa muisteli kuollutta isäänsä. Hännisen mukaan bloggaamisen alkuaikoina seuraajat eivät suhtautuneet mainostamiseen yksiselitteisen positiivisesti. Sen nähtiin rikkovan sitä aitoutta, johon koko sisällön vetovoima perustui. – Mitä enemmän mainontaa on alkanut tulla sosiaaliseen mediaan, sitä enemmän siihen on alettu tottua, Hänninen sanoo. Siihen liittyy myös työnkuvan ammatillistuminen: somevaikuttajuutta on alettu pitää oikeana ammattina, josta kuuluukin saada ansiota. – Uskon, että musiikkialallakaan ei enää ajatella, että artistin pitäisi olla nälkätaiteilija. On sallittua, että muusikko hakee taloudellista turvaa eri tavoin. Silti mikä tahansa ei käy. Vaikuttajamarkkinointia tekevien on jatkuvasti tunnusteltava, missä menee uskottavuuden raja, Hänninen muistuttaa. – Lopulta yleisö päättää, mikä on sallittua. Vaikuttajilla on viisarit herkillä mahdollisten ristiriitojen suhteen. Myös yleisö vaikuttaa vaikuttajiin.