Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Taiteen äärelle pääsee Porissa taas: Tältä näyttää Porin taidemuseon kolmessa näyttelyssä, jotka kurkistavat menneisyyden kulisseihin ja paljastavat poliittisen teatterin

Kuvataide Ola Vasiljeva: Long Farewells - pitkiä jäähyväisiä, Halli. Adrian Melis: 2768. 23,53. 8. 1958. 57%. 1000, Siipi. Jenni Yppärilä: Build-up, MEDIApiste. Maire Gullichsen, Alvar Aalto ja Galerie Artek - Abstraktion varhaiset muodot Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmassa, Projektihuone. Näyttelyt avoinna 27. syyskuuta saakka. Taidemuseon Hallissa nähtävän näyttelyn nimi Long Farewells saa poikkeusolojen jälkeisessä ajassa uudenlaisen vivahteen. Latvialaisen, Alankomaissa asuvan taiteilijan jäähyväiset ovat viettäneet kuunvaihteeseen hiljaiseloaan – sen viitteellisellä lippukioskilla ei ole käynyt kuhinaa, esirippu kahissut tai näyttämölle nostetut veistokset kisailleet katsojien huomiosta. Mutta nyt museoon saa mennä! Laadukkaiden päänäyttelyjen taiteilijat ovat kaikki 1980-luvulla syntyneitä. Ola Vasiljevan (s. 1981) muotokieli leikittelee postmodernilla ilmaisulla ja värimaailmoilla, Adrian Melisin (s. 1985) hiljainen kantaaottavuus kumpuaa yhteiskuntarakenteiden kivuliaasta, mutta välttämättömästä esiinkuorimisesta. Jenni Yppärilän (s. 1980) aikatasoja tutkailevia töitä ympäröi kuormittava rapautuminen, mutta myös riemastuttava detaljirikkaus. Kokonaisvaltaiseen elämykseen tähtäävän Long Farewells -näyttelyn esillepano on syntynyt Vasiljevan viehättyttyä museorakennuksen historiasta tavaroiden läpikulkupaikkana. Nyt entisen pakkahuoneen hallissa liikkuvat hyödykkeiden sijaan näyttelykävijät siirtyen läpi teatterinkaltaisen, vihjeillä kuorrutetun lavastuksen. Mielikuvituksellinen välitila jäsentyy näyttämön ja takahuoneen avoimeksi tarinaksi, joissa valkokangas, verhot, pukuhuone, rekvisiitta, puvustus ja työkalut roolittavat kukin vinkeää esitystä. Jättiläistakeista tulee arvoituksellisia asumuksia, peilikaappiin piiloutunut kamera on kiiltäväpintaista keramiikkaa ja Mikki Hiiren jalkineilta näyttävistä lasikalosseista pursuaa kolikoita. Paikkasidonnaisen teatterileikin rakennuspalikoissa vilisevät taidehistorialliset ja poliittiset viittaukset. Monipuolisista materiaaleista syntyneiden teosten kokonaisvaltainen haltuunotto vaatisi keskieurooppalaisen kirjallisuuden ja vastakulttuurihistorian syvempää tuntemusta, mutta taiteilijan itsensä mukaan se on vain yksi mahdollinen tulkintakehikko. Vaihtoehtoisista katsantatavoista kilpailevat keskittyminen materiaalitietoiseen estetiikkaan ja hurvittelevasta nonsense-taiteesta haltioituminen. Niistä ensimmäistä määrittää lasiveistoksissa ilmenevän viehkouden ihastelu ja toista karikatyyripiirrosten perinteestä tutun, rouhean viivan, symbolisten kielipelien ja tilaan rakentuneen taidetoiletin ilkikurinen vuoropuhelu. Siivessä kuubalaistaustainen Adrian Melis on loihtinut toisenlaisen, todenpohjaisen teatterin. Lehtereiltä raikuvat, parlamentaariset aplodit kaikuvat päättymättömänä monikanavaisena videoteoksena esittäen poliitikot taputtamassa itselleen lakiesitysten käsittelyn päätteeksi. Melis on kiinnostunut yhteiskunnallisesta liikehdinnästä. Hänen vähäeleiset interventionsa ovat lähtökohdiltaan väkeviä taistellessaan ihmisryhmiin kohdistuvien vääryyksien unohtamista vastaan. Sepitteellinen sosiaalisen median velttoa aktivismia kommentoiva työ, työläisten oikeuksia ajavista mielenosoituksista kerätyn ääniraidan vaahtokupliksi puhaltavat koneet, maanviljelijöiden hiljaista viljelyskapinaa kuvaavat piirrokset ja sielunmessu kuubalaisnaisten loisteliaille tulevaisuuksille, jotka poliittinen vallankumous teki tyhjiksi. Näistä teoksista jokaisessa taiteilija venyttää mitätöimisen ja itsetuhon tematiikan äärimmilleen aatteiden absurdeja tarkoitusperiä kommentoiden. Jenni Yppärilän Mediapisteeseen upeasti asettuva teoskolmikko hätkähdyttää koollaan ja tekniikallaan. Urbaanimaisemallinen Build-up -fasadikollaasi levittyy haitarimaisesti seinille. Se yhdistää porilaiset maamerkit yleissuomalaiseen mutta aikojentakaiseen kaupunki-ilmeeseen. Kolmiulotteisten maalausinstallaatioiden mittakaava tuo kiinnostavasti esille taitavan työstötavan, mutta historiallinen kerroksellisuus kiinnostaa taiteilijaa myös kasautumisen, yhteiskunnallisten arvojen, muutoksen ja sosiaalisen ympäristön näkökulmista. Menneeseen tähyää myös Maire Gullichsenin , Alvar Aallon ja Galerie Artekin abstraktion varhaisiin muotoihin keskittyvä, Projektihuoneen tutkimuksellinen näyttelyosio. Maalauspoiminnat Edgar Pillet'stä Sam Vanniin kytkevät väriabstraktiot Vasiljevan samanhenkisiin teoksiin ja näyttelykierroksen alkupisteeseen. Aikaulottuvuuksiin kurottavien näyttelyjen kokonaisuus tuntuisi viestivän: Ei ole tulevaa ilman mennyttä, vaan vain toisiinsa limittyvää liikettä ajan virstanpylväiden välillä. Kun mennyt jää taakse, tiedostava ihminen katsoo peiliin nähdäkseen historian heijastuksen.