Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lääkäreistä ja opettajista tuli somen sylkykuppeja – potilaat ja oppilaat käyttäytyvät kuin asiakkaat, joiden pitää saada ostaa kaikkea ja vielä heti

Myyjät, ravintolatyöntekijät ja monet muut asiakaspalvelijat tuntevat termin aasiakas. Aasiakas on ihminen, jonka tekemät epäonnistuneet ratkaisut ovat aina jonkun toisen syy. Jos hän väen väkisin ostaa liian pienet kengät, syy on myyjän. Jos hän ei pidäkään tilaamastaan ruuasta, vika on tarjoilijan. Hänhän se väärää valintaa suositteli. Aasiakas poistuu paikalta kuin sopraano lavalta. Hän kiljuu, että valittaa johdolle ja oikeusasiamiehelle. Rikosilmoituskin on tekemistä vaille valmis. – Somessa tavataan! kadulta vielä kajahtaa. Asiakkaat ovat tulleet myös koulumaailmaan. Olen usein istunut pöydässä, jonka toisella puolella avautuu opettaja. Sanoma on aina sama: – Kun onni oikein potkii, saat oppilaaksesi ärhäkän lakimiehen tai -naisen jälkikasvun. Sen jälkeen todistamisen taakka siirtyy opettajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että puhelin soi ja Wilma vilkkuu. Todisteita vaaditaan, oli kyse sitten jälki-istunnosta, tekemättömistä läksyistä tai epäasiallisesta käytöksestä. – Vanhemmat soveltavat lapsiinsa suomalaista oikeuskäytäntöä eli oma lapsi on syytön, kunnes toisin todistetaan. Opettajan asema taas nähdään amerikkalaisittain. Opettaja on syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Lue myös: Kolme tarinaa kroonisesta kivusta: Jonna itki terveyskeskuksen luukulla, koska oli kipujen vuoksi niin loppu – Antakaa aika sellaiselle ihmiselle, joka kuuntelee! Päivän sana on palvelu. Mutta onko asiassa menty liian pitkälle? Moni on sitä mieltä, että oppilas on nykyään koulun asiakas. Hän ostaa palveluita, joita valtion puolesta tarjoaa opettaja. Jos palvelu ei miellytä, siitä valitetaan. Helpoin kanava valitukselle on sosiaalinen media. Viime aikoina sen ovat saaneet todeta myös lääkärit. Ei tästä ole pitkä aika, kun potilaita kutsuttiin asiakkaiksi. Siihen suuntaan osa meistä käytöksensä muuttikin. Vastaanotolle mennään kauppalapun kanssa. Lapussa lukee diagnoosin nimi, lääkkeen nimi ja sairausloman pituus. Jos lääkäri ei myy sitä, mitä asiakas haluaa ostaa, alkaa valitusrumba. Otetaan yhteyttä potilasasiamieheen, valitetaan sairaanhoitopiirin johdolle, Valviralle ja oikeusasiamiehelle. Suomen Kuvalehti teki vastikään jutun (9.8.) , jossa kritisoitiin kovin sanoin suomalaista kivunhoitoa. Tikun nokkaan nostettiin neurologian erikoislääkäri Petteri Maunu Tampereen yliopistollisen sairaalan kipupoliklinikalta ja Satasairaalan fysiatrian ja kuntoutuksen ylilääkäri Hannu Heikkilä . Nimettömät lähteet esittivät molempien lääkäreiden toiminnasta erittäin vakavia syytöksiä. Kun Suomen Kuvalehti kysyi Heikkilältä kommenttia, hän totesi: – Aikani menee nyt Kipukapina-ryhmän valitusten vastaamiseen ja oman henkilöni suojelemiseen. Ottamatta kantaa Heikkilän ammattitaitoon tai käytökseen, on selvää, ettei lääkärin kuuluisi koskaan joutua vastaamaan näin. Hänen työaikansa pitäisi kulua ihan muissa asioissa. Kipupotilaiden ongelmia ei ole syytä vähätellä. Kysyä kuitenkin sopii, onko Kipukapina-ryhmän valituksiin vastaamiseen menevä aika pois kipupotilaiden hoidosta? Ampuuko Facebookissa toimiva yhteisö itseään jalkaan? Missä on opettajien ja lääkärien oikeusturva, kun Wilma-viestit tai Kanta-palvelun potilaskertomukset levitetään someen? Somessa Maunua ja Heikkilää haukutaan poppaukoiksi ja shamaaneiksi. Maunun kohdalla syy on ilmeisesti se, että hän on julkisesti kertonut kristillisestä vakaumuksestaan ja rukouksesta saamastaan avusta. Taistelu some-yhteisöitä vastaan on toivotonta. Toimittajille tämä on tuttua ja monen nahka varsin parkittua. Mutta miten on opettajien ja lääkäreiden laita? Pystyvätkö he edes vastaamaan somessa esitettyihin syytöksiin? Lääkärillä on vaitiolovelvollisuutensa, eikä opettajankaan auta levitellä maailmalle kaikkia tietoja oppilaistaan. Tarkoitus ei ole syyllistää. Näin moni some-kannanotto alkaa. Silti ääneen pääsee vain yksi mielipide kerrallaan. Mutta se leviää kuin kulovalkea. Sen mukaan asiakas on aina oikeassa. Silloinkin, kun hän ei edes ole asiakas.