Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Metsien avohakkuusta on tullut haukkumasana

Metsänomistajia pelotellaan eduskuntavaalikeskustelussa hakkuiden rajoitusesityksillä ja jopa avohakkuukiellolla. Kieltoja perustellaan ilmastonmuutoksen torjunnalla. Kumpikaan näistä keinoista ei ole ilmastonmuutoksen kannalta tehokas ja toteutuessaan ne vaikuttaisivat rajusti koko Suomen talouteen. Metsät ovat Suomen suurin ja tärkein hiilinielu. Mutta metsä on edelleen myös yksi tärkeimpiä suomalaisten vaurauden lähteitä, suoraan tai välillisesti. Yli 20 prosenttia viennistämme on metsätalouden tuotteita ja lisäksi merkittävä osa teknologiateollisuudestamme on metsäriippuvaista. Huomattava osa suomalaisista saa edelleen suoraan tai välillisesti ansionsa metsästä taikka metsätaloudesta riippuvasta teollisuudesta tai palveluista. Ilmastonmuutoksen maailmassa hiilinieluilla on suuri merkitys. Metsä varastoi hiilidioksidia ja auttaa siten ilmastonmuutoksen torjunnassa. Suomen puusto kasvaa uusimpien tutkimusten mukaan noin 110 miljoonaa m/3 vuodessa ja vuotuinen puuston poistuma, hakkuut sekä luonnollinen poistuma, on noin 82 miljoonaa m/3 vuodessa. Hakattavasta määrästä osa päätyy pysyvästi käyttöön puutavarana rakennuksiin. Metsän hiilinieluvaikutus on siis huomattava. Opiskelin 1970-luvulla maanmittausosastolla myös metsätaloutta. Silloisen valtakunnallisen metsäarvioinnin mukaan metsämme kasvoivat vähän yli 70 M m/3 vuodessa. Metsiemme kasvu on lisääntynyt 40 vuodessa yli 40 prosentilla, samoin metsiemme pystyssä olevan puuston määrä. Ilman tehokasta yksityismetsätaloutta, valtion lainsäädännöllä ja pienillä tuilla ohjaamaa metsän uudistamista ja hoitoa metsämme kasvaisivat huomattavasti vähemmän ja hiilinieluvaikutus olisi merkittävästi pienempi. Riukuuntunut nuori metsä tai muuten hoitamaton metsä ei juuri sido enää hiilidioksidia. Avohakkuu on julkisessa keskustelussa muuttunut haukkumasanaksi. On totta, että 1950-luvulla suurilla avohakkuilla tehtiin virheitä erityisesti Lapissa. Tämän päivän avohakkuut ovat hyvin pienialaisia. Yksityismetsämme ovat keskikooltaan vain noin 30 hehtaarin suuruisia, joten kovin suuria aukkoja ei pääse syntymään. Useiden hehtaarien avohakkuita toteutetaan lähinnä valtion ja suurten yhtiöiden metsissä. Niissäkin aukkojen koko on viime aikoina pienentynyt. Onko avohakkuu eli puuston uudistaminen kerralla sitten huono asia? Avohakkuu on edelleen monilla alueilla paras uudistusmenetelmä. Kun aukko istutetaan hakkuuvuonna, muuttuu avohakkuu nuoreksi metsäksi muutamassa vuodessa. On tietenkin alueita, joihin aukko ei sovi. En esimerkiksi hakkaisi oman tai naapurin tontin vierestä kerralla kaikkia puita pois, vaan käyttäisin pehmeämpiä menetelmiä. On myös luontokohteita, joiden lähelle avohakkuu ei sovi. Nykyinen metsälaki antaa, onneksi, metsänomistajalle erilaisia vaihtoehtoja puuston uudistamiseen. Jatkuva kasvatus, yläharvennus, kaistale- tai pienaukkohakkuut ovat hyväksyttyjä uudistusmenetelmiä. Uskon, että metsänomistaja tuntee alueensa parhaiten ja on siksi oikein, että hän saa itse päättää metsänsä käsittelytavan. Puuston kasvumäärien lisääntyminen ja metsiemme suureneva puumäärä osoittavat, että yksityismetsänomistus oikein ohjattuna on tehokas tapa paitsi kasvattaa puuta teollisuudellemme myös hillitä ilmastonmuutosta. Kari Hannus eduskuntavaaliehdokas (kok.), dipl.ins., metsätalousyrittäjä, Pori