Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Pitääkö uupuneen omaishoitajan romahtaa ennen kuin muistisairaalle löytyy pysyvä hoitopaikka?

Porilainen päättäjä. Tiedäthän, että muistisairaus voi kohdata sinua ja omaistasi tai voit joutua toimimaan sairastuneen läheisesi omaishoitajana. Muistisairaus tulee hiljaa ja hiipien, eikä se vieroksu sukupuolta, ei ammattiasemaa eikä korkeaa koulutustasoa. Vähitellen se ottaa vallan. Muistisairaat tarvitsevat yhä enemmän yhteiskunnan ja omaisten tukea. Sairaudesta huolimatta he haluavat elää mahdollisimman pitkään omannäköistään arkielämää sairauden rajoittamassa tilanteessa. Muistisairaat toivovat olevansa arvostettuja sairaudestaan huolimatta, eikä heitä hoitavien omaisten vastuuta ja työtaakkaa saa viedä uupumukseen saakka. Lakisääteisen taloudellisen tuen ja omaishoidon vapaiden järjestelyllä pyritään vähentämään sairastuneiden hoidosta yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia ja siirtämään hoito- ja hoivavastuita omaisille. Laki omaishoitajan vapaasta ei määrittele millä tavoin omaishoitajan vapaa tulee järjestää, eikä myöskään ota kantaa mikä on hoidettavan kannalta paras ratkaisu omaishoitajan hoitovapaan ajaksi. Tämän ohjeistuksen puuttuessa kunnat käyttävät palveluiden järjestämisessä omaa luovuuttaan taloudellisten resurssiensa puitteissa. Tällä hetkellä Porissa perusturvan alueella omaishoitajille kuuluva vapaa, 3 vuorokautta kuukaudessa, järjestetään tarjoamalla sairauden vaiheesta huolimatta lyhytaikaista hoitopaikkaa tehostetun palveluasumisen yksikössä Porissa tai terveyskeskuksen vuodeosastoilla Laviassa ja Noormarkussa. Ovatko nämä oikeita hoitopaikkoja esimerkiksi sairauden varhaisvaiheessa olevalle ympäristönsä tiedostavalle henkilölle? Laitoshoidon karu todellisuus ei ainakaan paranna sairaan tilannetta, ei kuntouta eikä myöskään vähennä omaisen tuskaa ja huolta puhumattakaan hoitajan voimaannuttavasta vapaasta. Useimmiten sairas tulee intervallijaksolta kotiin tyytymättömänä ja joskus entistä huonokuntoisempana. Hoitopaikkojen vähäisen elinvoimaa lisäävien kuntouttavien toimien takia omaishoitajat jättävät vapaansa pitämättä uupuen entistä enemmän. Lehtitietojen mukaan Porin perusturva on uudistamassa vanhusten palveluja vähentämällä laitoshoidon paikkoja ja tehostamassa kotihoidon palveluja. Mitä tämä tarkoittaa muistisairaalle ja hänen omaishoitajalleen? Olisiko palvelurakennetta uudistaessa vihdoinkin aika katsoa tilannetta myös omaishoitajan elämän ja jaksamisen kannalta? Tarjolla tulisi olla sairauden eri vaiheissa oleville henkilöille sairauden tilan ja voimavarat huomioon ottavia kuntouttavia joko laitoshoidon tai kotiin annettavia palveluja. Myös muistisairaalla itsellään tulee olla oikeus tulla kuulluksi hoitopaikan valinnassa. Olisiko vihdoin tilaa palvelusetelillä tuotettavan palvelutoiminnan lisäämiseksi? Omaishoitajat uupuvat taakkansa alle. Sairastuneella tulisi olla oikeus pysyvään hoitopaikkaan ennen hoitajan täydellistä romahtamista tai muuten hoitaja on hoidettavan asemassa. Britta Raital a ja Aulikki Harju Pori