Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Sienipilvi tästä vuodesta vielä puuttuikin

Vuosi 2020 on ollut sanalla sanoen pelottava. Se on ollut kuin kauhugalleria, jossa esittelyssä on isompia ja pienempiä Damokleen miekkoja, jotka heiluvat hallitsemattomasti ihmiskunnan yllä. Kierrokseen on kuulunut kaikkea pandemiasta talouskriisiin ja heinäsirkkaparviin. Yhdysvaltojen toisessa maailmansodassa Japaniin tekemien ydinaseiskujen vuosipäivän tietämillä Beirutissa tapahtui valtava räjähdys keskellä suurkaupunkia. Koska jättiräjähdystä edelsi pienempi, moni oikeaan suuntaan suunnattu kännykkäkamera taltioi onnettomuuden, joka näytti jopa pieneltä ydinräjähdykseltä. Beirutin sienipilvi ei johtunut ydinteknologiasta, mutta ulkomuodollaan se palautti mieliin, että maailmassa on tälläkin hetkellä pitkälle toistakymmentä tuhatta ydinasetta. Ja vuotta 2020 on vielä jäljellä monta kuukautta. Dan Carlin nosti vastikään julkaistussa kirjassaan The End Is Always Near esiin ajatuksen, että meneillään on perustavanlaatuinen testi: selviääkö sivilisaatiomme siitä, että se on kehittynyt niin pitkälle, että pystyy tuhoamaan itsensä. Testi on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä ja valitettavasti se loppuu vasta, jos reputamme kokeen. Onko testistä edes mahdollista selvitä kunnialla? Onko suuri reputusprosentti jopa syy sille, ettei avaruudesta tunnu löytyvän älyllistä elämää? Tähän mennessä olemme silti selvinneet testissä yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon, miten monta punaista nappia on odottamassa painajaa. Läheltä piti -tilanteita on nähty, mutta ydinasetta ei sotatoimissa ole käytetty sen jälkeen, kun Fat man -niminen atomipommi räjähti Nagasakin yllä tasan 75 vuotta sitten. Hiroshiman ja Nagasakin ydiniskujen muistelu ei ole mukavaa, mutta se on aivan oleellisessa asemassa jatkomenestyksemme kannalta. Ilmastonmuutoskeskustelu on hyvä osoitus siitä, että kaikki vallanpitäjätkään eivät ota uhkaa vakavasti, ellei siitä ole tarjolla äärimmäisen kouriintuntuvaa konkretiaa. 75 vuotta vanhojen kuvien ja aikalaishaastattelujen ansiosta tuskin kukaan täysijärkinen suhtautuu kepeästi ydinaseiden muodostamaan uhkaan. Kollektiivinen muisti auttaa pitämään meidät hengissä.