Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Taidetta odotustilassa: Porin vanha linja-autoasema on hetken asemapaikka lähitaiteelle

Kuvataide Lähitaide. Porin taiteilijaseuran vuosinäyttely Porin vanhalla linja-autoasemalla 27.9. saakka. Uusi, rajoitusten kaventama normaali kaihertaa mieltä mutta avaa lisäksi väyliä ajatella toisin. Neuvokkuus näkyy myös Porin taiteilijaseuran ajankohtaisessa Lähitaide -näyttelyssä Porin vanhalla linja-autoasemalla. Tilaan on saatu mahtumaan kelpo kattaus erilaisia tekniikoita yli kahdeltakymmeneltä tekijältä. Huikaiseva asematila luo kiinnostavat puitteet katselmukselle niin fyysisen tilan kuin tematiikankin puolesta: yleismaailmallinen asenne on odottava ja odotellessa on hyvä suunnata huomio läsnäolevaan. Taiteilijoille tämä on tarkoittanut niin fyysisesti kuin konseptuaalisestikin avautuvaa läheisyyttä asioihin, ihmiseen ja ympäristöön. Välimatkaa kurotaan kiinni yksinkertaisin, mutta ihmislämpöisin tavoin. Paikassa, jossa on totuttu tappamaan aikaa, ei teekään mieli kurottaa mobiililaitteitaan kohti, vaan viipyillä taiteilijoiden paperiarkeille koottujen, intiimien pienoiskertomusten äärellä. Tämänkin poikkeusaika on tuonut: kädestä kiertävistä näyttelytiedotteista on siirrytty seinille ja teostietojen ohella katsojalle avataan samalla työskentelyn taustat. Maria Leppäsen vaivattomasti syntyneeltä näyttävän maalauksen aiheena on kauniin tarinan itseensä sitova piironki. Tapio Haapalan kahvateema istuu näyttelykonseptiin ja Kati Valkosen käsiaiheisiin piirroksiin erinomaisesti. Veistokset ovat tuttua Haapalaa materiaalisine oivalluksineen.Ojentuva käsi vie aina jonnekin, avaa ovia ja ihmissuhteita. Poikkeusaika voi toisaalta ottaa päähän kuin pultti ihmisenkaltaisen figuurin kallossa, kuten teoksessa Tavoittamaton . Kari Kärkiluoman taide taas on monesti ollut muodoltaan kuin linja-autoasemalla nähtävä Helppo nakki -installaatio. Se on näennäisesti nopeasti hotkaistavissa mutta sittenkin pikaisia älynväläyksiä kestävämpää ja ajatusgastronomiaa tarjoavaa. Matkustusrajoitusten ajassa taiteen keinot näyttävät järjestävän mieltä virkistäviä lähimatkoja. Kaupunkihistorian kerrostumat käyvät ilmi Anne Kimiläisen kiinnostavissa katunäkymissä. Luontokin on lähitaiteessa läsnä: Heli Piittala-Virtasen haikeantyhjä Yyteri on maisemiltaan rakas ja tuttu. Eläinaiheisista töistä puhuttelevat eniten Olga Krokin taidokkaat lintuteokset. Mennyt kesä kukkii intensiivisesti Raija Kuisman valokuvatyössä. Juuri tällaista sykkivän energisoivaa ja värikästä taidetta tarvittaisiin tällä hetkellä pysähtynyttä linja-autoasemaa dynaamisempiin julkitiloihin viestimään odottavan tunnelman ohella optimismista ja elämännälästä! Parannettavaakin keksin näyttelystä. Syyskuun kuulaus haittaa hieman TES-taiteilijaryhmän videoprojisoinnin tarkastelua, eikä ikkunoita tai korkeaa tilaa ole tässä näyttelyssä hyödynnetty täydeltä mitaltaan. Ehkä tulevissa esillepanoissa. Toivon, että vanhasta linja-autoasemasta tulisi taiteen eloisa esityspaikka, jossa voi järjestää lähitulevaisuudessa turvavälein luento- ja keskustelutilaisuuksia. Myös performanssit sopisivat asemalle hienosti, istumapaikathan löytyvät odotustilasta valmiiksi.