Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Poristriimi vapautti ihmiset hetkeksi– ”Tämä on ilon juhlaa”

Taivas on harmaa. Pikkulavalla kaksi akustista kitaraa jauhaa Ellinooran kappaletta: Mikä onkaan illan lopputulos, ei ristin sielua liikenteessä . Sanat tuntuvat lähes ennustukselta. Kello on viisi ja Poristriimi-festivaalin portit ovat auenneet tunti sitten. Paikalla on viitisen ihmistä plus yksinäinen toimittaja. Kaikki alkoi maaliskuussa järjestettyinä livelähetyksistä. Heinäkuussa ydintiimiin kuuluneet Kasper Toroska , Tomi Lahtinen ja Aki Riikonen alkoivat muovaamaan nettilähetyksistä oikeaa fyysistä festivaalia. – Porissa kaivattiin festivaalia ja lähdimme toteuttamaan sitä yhdessä. Yleensä tämän kokoista tapahtumaa suunnitellaan vuosikin, mutta me saimme kaiken kasaan puolessatoista kuukaudessa, Poristriimi ry:n Kasper Toroska kertoo. Festivaali on rajattu 1 000 henkilöön, mutta Toroska uskoo, että perjantaina päästään 400 ja lauantaina noin 800 kävijään. Coverdose -kitaraduo on vaihtanut Arttu Wiskariin : Tässäkö tää on , kaiuttimet pauhaavat. Paikalla on kuuden aikaan kymmenisen ihmistä, mutta lisää lipuu hiljalleen sisään. Aurinko alkaa pikku hiljaa pilkistää pilviharson välistä. Sateenvarjon kotiin jättäminen ei enää harmita, mutta aurinkolasit olisivat nyt tarpeelliset. Kaljakarsinassa alkaa olla useampia kahden tai kolmen hengen seurueita. Ilta alkaa tuntua mukavalta. Kitaraduo miettii lopettamista. – Soittakaa ny vaan, kuuluu erään keskiolutta ja hampurilaista nauttivan herrasmiehen ohje. Soitto jatkuu. – Laitetaanko koko pullo vai miten, kaljateltan tiskiltä tiedustellaan. Paula Kaukiainen ja Aki Kuusinen olivat saapuneet Poristriimiin tukeakseen paikallista tapahtumaa. – Tämä on tärkeä Toejoen alueen asukkaille. Halusimme tukea lähifestivaalia ja porilaisia bändejä, Kaukiainen kertoo. – On hienoa kokea festivaali tällaisena poikkeusaikana, Kuusinen tuumii. – Tämä on ilon juhlaa kulttuurialan ihmisille, Kaukiainen tiivistää lopuksi. Seuraavaksi päälavalla alkaa tapahtua. – Käsidesi on alkoholia, mutta älkää nauttiko sitä, juontaja vitsailee. Illan ensimmäinen päälavan esiintyjä kipuaa "lauteille". Jackrabbit polkaisee käyntiin sellaisen rockpoljennon ja kaksoiskitara ilottelun, että Porin ilta-auringossa kylpevä lähes liikuttuu. – Hop, hop, hop, hop, one, two, three, four, Jackrabbitin laulaja Ana Kaunisto käskyttää. Pori muuttuu hetkeksi Teksasiksi. Samalla huomaan, että ihmismäärä on lisääntynyt. Kasvomaskit puuttuvat kaikilta. Yhtäkkiä Kaunisto tempaisee päähänsä Yhdysvaltojen alkuperäiskansojen juhlapäähineen. Mietin hetken, että onko tämä nyt ihan sopivaa. Päässä liikkuvat Steve 'n' Seagulls yhtyeen ja Sanna Ukkolan päähinekohut. – Old guys rules, kuvaappa tätä, Kaunisto vilauttaa kitaran pohjassa olevaa tarraa. Viimein päästään encoreen. Bändi häipyy hetkeksi ja palaa sitten takaisin. – Ei me voidakkaan soittaa, kun mulla tulee just astianpesukone kotiin. Ei kun eihän mulla ookkaan kotia, laulaja nauraa. Viimeinen kappale herättää yleisön tanssimaan. – Tervetuloa tänne meidän takapihalle, kaljapöydästä kehutaan. Tässä kohti toimittajaa alkaa hiukoa sen verran, että on paras suunnata ruokatiskille. Limunaati ja ranskanperunat auttavat jaksamaan yllättävän kirkkaasti paistavan auringon alla. – 8,20 ja lähimaksu laitteen päältä, myyjä opastaa. Jackrabbit vetäytyy lavalta ja kitaraduo astelee pikkulavalle. Baddingin Paratiisi houkuttelee tanssijoita pikkulavan eteen. En usko yliluonnolliseen, mutta duon alkaessa soittaa Neon 2:n Kemiaa -kappaletta, aurinko katoaa saman tien ja harmaus valtaa festivaalialueen. Kello lähestyy seitsemää ja festivaalialueella on ehkä sata henkilöä. Enempi matematiikka on syytä jättää omaan arvoonsa. Turvavälit unohtuvat täysin, kun Kirkan Hetki Lyön soidessa kaksi henkilöä juoksevat syleilemään toisiaan. Irinan keikka lähestyy ja kalja-aitausten ihmismassat kasvavat kasvamistaan. Ison lavan edessä ihmiset odottelevat innokkaina ja valmiina tanssimaan. Viimeinkin esitys alkaa. – Onko Porissa epätoivoisia, Irina kysyy innokkaalta yleisöltä. Nyt kaikki raja-aidat kaatuvat ja yleisömeri innostuu hurjiin tanssiliikkeisiin ja akrobaattiseen hytkyntään. Ristikkoaidan aukosta joku katselee lavalle ja tanssii lonkerotölkki kädessä. Väkijoukko on kasvanut ehkä 200–300 hengen suuruiseksi. Kaikilla on mukavaa. Edes Neon 2:n Porin ylle manaamat tummat pilvet eivät voi latistaa tätä tunnelmaa. Eturivin yleisö alkaa heilua ja muodostaa aaltoja käsillään. Musiikki on todistanut jälleen voimansa. Se saa meidät yhteen ja parantaa. Koronakaan ei voi viedä sitä meiltä pois. Kiitos Pori, kiitos Irina. Uutista muokattu 15.8.2020: kuvatekstia muutettu, korjattu kirjoitusvirheitä.