Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Tomi Adeyemi kirjoittaa, jotta myös tummaihoiset voisivat samaistua fantasiakirjojen päähenkilöihin – Esikoisteoksen elokuvaoikeudet myytiin jättisummalla Hollywoodiin

Kirjailija Tomi Adeyemi , 26, tietää, miltä tuntuu pelätä. Ja miltä tuntuu, kun pelko jäytää sisintä niin syvältä, ettei syvemmälle enää pääse. – Jos yksikin ihminen lukee tarinani ja tuntee piston sydämessään tai mielessään, silloin olen onnistunut omalta osaltani muuttamaan asioita, jotka tuntuivat liian musertavilta. Adeyemin kansainvälinen menestyskirja Veren ja luun lapset on käännetty jo kymmenille kielille. Trilogian elokuvaoikeudet on myyty Hollywoodiin, vaikka kirjasarjasta on ilmestynyt vasta sen ensimmäinen osa. Fantasiakirja on huiman suosionsa lisäksi erityinen myös siksi, että kirjan kaikki hahmot ovat tummaihoisia. Se ei ole sattumaa. – Kaikissa lempikirjoissani on aina ollut taikaa ja seikkailua, mutta niissä tarinoissa ei ikinä ollut muita kuin valkoihoisia ihmisiä. Värilliset sankarit loistivat poissaolollaan niistä kirjoista, joita lapsena luin. Tällä tarinalla halusin näyttää kaikille pienille tytöille ja pojille, että hekin ovat tällaisten eeppisten seikkailujen arvoisia. Mustaa fantasiasankaria etsimässä Ahkeraksi kirjoittajaksitunnustautuva Adeyemi oli täysi-ikäinen ennen kuin tajusi, että kaikissa hänen omissakin tarinoissa kaikki henkilöt olivat aina valkoihoisia tai vain puoliksi tummia. – Olin niin tottunut siihen, ettei musta voi olla sankari tässä genressä. En luonut mustia päähenkilöitä omiin kirjoihini, koska en ollut ikinä itse samaistunut sellaisen sankariksi. En ajatellut sen olevan edes mahdollista. – Halusin, että värillisillä ja erityisesti tummaihoisilla lapsilla olisi myös mahdollisuus samaistua tällaisten tarinoiden sankareihin. Kaikkien muiden halusin rakastuvan näihin ihmisiin, jotka tulevat täysin erilaisesta maailmasta ja taustoista. Näin rakentaisin myötätuntoa. Fantasiatarinassa ratsastetaan leijonaareille ja suoritetaan pyhiä rituaaleja. Kirjailijan mukaan se on samalla vertauskuva tummaihoisten Yhdysvalloissa kohtaamalle pelolle ja väkivallalle. Vaikka kirjan kuvaamaa Orïshan valtakuntaa ei ole olemassa, tarinan tuska, pelko, suru ja menetykset ovat kirjailijan mukaan totista totta. – Ideaalitilanne olisi, jos jokainen lukija lukisi kirjan ennen kaikkia mukaansatempaavana, taikaa tihkuvana seikkailuna. Lisäsin loppuun kirjailijan sanat, koska halusin ihmisten ajattelevan tarinan vertauskuvallisuutta sen jälkeen, kun he ovat lukeneet varsinaisen kirjan. Teiniä kähmivä poliisi Adeyemin mukaan jokainen vastoinkäyminen, jonka päähenkilöt käyvät läpi, on sidoksissa todelliseen esteeseen, joihin tummaihoiset törmäävät nykypäivänä tai ovat törmänneet viimeisten 30–50 vuoden aikana. Ensimmäisessä luvussa päähenkilö Zélie kohtaa vartijan, joka alkaa kähmiä tyttöä. Kohtaus peilaa Adeyemin mukaan todellisuudessa tapahtunutta 17-vuotiaan teinin kohtaamista poliisin kanssa, kun poliisi keskeytti nuorten allasbileet. – Minulle itselleni tuo kohtaaminen oli järkytys. Silti kun tapahtunutta kommentoitiin Youtubessa, keskustelu oli hyvin polarisoitunutta. Halusin sijoittaa tuon kohtaamisen kirjaan näyttääkseni ennakkoluuloja ja sen mitä oikeasti tapahtui: vanhempi mies käytti epäoikeudenmukaisia ja sopimattomia keinoja pidätelläkseen viatonta teinityttöä. – Myös minua on haukuttu neekeriksi niin tuttavien ja tuntemattomienkin taholta. Se viha ja katkeruus, jota ihmiset voivat tuolla sanalla levittää, on hirvittävää. On hankalaa olla sisäistämättä sitä sanaa ja vihaa. Samalla katkeruus voi viiltää syviäkin haavoja sisimpääsi. Kirjassa Adeyemi halusi luoda järjestelmän, joka alistaa väkivallalla mutta myös kielen ja sosiaalisten stigmojen kautta. Taikuutta vihaava väkivaltainen hallinto haukkuu tarinassa taika-ihmisiä "matosiksi". – Halusin näyttää lukijoille, kuinka kieli voi olla ihan yhtä loukkaava, halventava ja ahdistava sortamiskeino kuin fyysinen päällekäyminenkin. Fantasia on Adeyemin mukaan mainio paikka myös poliittiselle sanomalle. – Fantasia on rakkauteni, mutta se on myös paras tapahtumapaikka tälle tarinalle. Fantasiatarinat ovat usein luonteeltaan poliittisia. Ne kertovat alistavista hallinnoista ja ihmisistä, jotka nousevat taistelemaan sitä vastaan. Ne ovat myös tarinoita, joihin samaistumme parhaiten. Katso vaikka Marvelia! Fantasia on monen rakkaus maailmankolkasta riippumatta, enkä malta odottaa, että tämä kirja ja sen jatko-osat vievät tarinan koko maailman tietoisuuteen. Kehys tarinalle omista juurista Kirja kertooZélien ja hänen läheistensä tarinaa. Zélien äiti on surmattu väkivaltaisissa puhdistuksissa, joiden tarkoitus oli hävittää magia maan päältä. Merkkinä maagisesta perimästä tummalla tytöllä on jäljellä vain valkoinen tukka. Adeyemin mukaan Orïshan kuvitteellisen valtakunnan pohjan loivat hänen omat nigerialaiset juurensa. Kirjailija on syntynyt Yhdysvalloissa, johon hänen vanhempansa muuttivat Nigeriasta. – Tarinan alku oli vähän kuin olisin ottanut tyhjän paperin ja piirtänyt kulttuurini siihen kartaksi. Orïshan satumainen valtakunta sai muotonsa Afrikan niemimaan mukaan. Paikkansa tarinassa löysivät myös nigerialaiset päähineet gelet sekä perinteiset dashiki -paidat ja nigerialaiset ruokalajit. – Henkilöt, kaupungit, vuoret ja meret nimesin omien perheenjäsenteni mukaan. Taikaloitsut loin yorubaksi, joka on vanhempieni nuoruudessaan käyttämä murre. Varsinaisen inspiraation seikkailuun Adeyemi sai, kun hän näki netissä kuvan tummaihoisesta tytöstä, jolla oli kirkkaan vihreät hiukset. – Se sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Kun uneksin, millainen tuon tytön maailma olisi, kirjan palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Päähenkilö Zélien hiukset eivät tietenkään ole vihreät, mutta kun näin jonkun kaltaiseni aivan uudella tavalla esitettynä, se sai luovuuteni virtaamaan. Mielikuvitus voi muuttaa maailmaa Adeyemin mielestä mielikuvitus voi hyvinkin muuttaa maailmaa ja ihmisten käsityksiä asioista. – Mielikuvitus on ehkä maailman kaikkein voimakkain asia, hän sanoo. Lapsena hän tunnustaa olleensa Harry Potter -fani, kuten miljoonat muutkin nuoret. – Menisi aika kauan löytää tästä maailmasta joku, joka ei ole kuullut Harry Potterista . Kuvittele, jos kaikille Potter-faneille olisi kautta kirjasarjan opetettu jotain maailman sosiaalisista ongelmista ja kuvittele, jos heitä olisi sitten pyydetty korjaamaan tuo ongelma. Sen haluan tarinallani saavuttaa. Adeyemin mielestä maailma pääsisi eteenpäin, jos kaikki pystyisivät ymmärtämään ja tuntemaan enemmän myötätuntoa sorretumpien kipuja ja vastoinkäymisiä kohtaan. – Tämä kirja on seikkailu, mutta haluan ihmisten samalla myös oppivan jotain. Luulen, että niin on jo tapahtunut. Tiedän, että mielikuvitus voi muuttaa maailmaa, koska olen nähnyt aiemminkin sen muuttavan ihmisiä. Nigerialais-amerikkalainen kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja, syntynyt vuonna 1993. Adeyemi on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta hänen vanhempansa ovat Nigeriasta. Asuu San Diegossa Kaliforniassa. On valmistunut Harvardin yliopistosta ja tutkinut Länsi-Afrikan mytologiaa, kulttuuria ja uskontoa. Veren ja luun lapset (Children of Blood and Bone) ilmestyi suomenkielisenä syksyllä. Orïshan perintö -trilogian toinen osa Children of Virtue and Vengeance ilmestyy Yhdysvalloissa loppuvuonna. Vaikeinta trilogian kirjoittamisessa on Adeyemin mukaan se, että kaikki haluaisivat kaikki osat heti. "Nämä kirjat vaativat paljon valmistuakseen, ja se vauhti, jolla nuorten aikuisten kirjallisuus tyypillisesti julkaistaan, on kova sekä fyysisesti, psyykkisesti että tunnetasolla", hän sanoo.