Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalitulos Eurovaalikone Satakunta Urheilu MM-kiekko Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tämän kaiken menetät, kun sinusta tulee lasten urheilun uhri: rahat, uni, vapaa-aika, sukurauha...

Koulun lattia on kova paikka nukkua. Yritin sitä vuosia ilmatäytteisellä patjalla. Ne pitävät nitinää, tuntuvat lakanankin läpi hiostavilta ja plumpsahtelevat oudosti, kun kääntää kylkeä. Sittemmin olen satsannut luksukseen. Koululuokkamajoituksessa sitä edustaa taiteltava matkasänky ja viiden sentin paksuinen patja, jonka alla nukkujaa myötäilee notkea riparivi. Olen nukkunut levotonta unta kouluissa eri puolilla Suomea. Yöpymismäärissä luokkataisteluni voittavat kesämökkimme, vaikka jälkimmäisessä tulee meri rantaan saakka ja sängyssä on paksumpi patja. Elämä on valintoja. Yksi savustaa heinäkuussa mökillä olutpullo kädessä ahventa, toinen syö pahvilautaselta makaronilaatikkoa jumppasalissa tuhannen teinin kanssa. Yksi nukahtaa aaltojen liplatukseen ja toinen ympärillä nitisevien patjojen narinaan. Jälkimmäinen on aamulla väsyneempi. Mökillä rantalepikko kaipaisi raivausta ja terassin portaat ovat lahot. Minun pitää silti ensin korjata matkasänkyni katkennut ripa. Se raksahti poikki, kun rysähdin sänkyyni liian raskaasti hävityn pelin jälkeen. Yksi savustaa heinäkuussa mökillä olutpullo kädessä ahventa, toinen syö pahvilautaselta makaronilaatikkoa jumppasalissa tuhannen teinin kanssa. Laskin tunteja. Päädyin jonnekin 500 tunnin päälle, kun ynnäilin yhteen pesäpallotreenejä, -pelejä, -leirejä ja niille matkaamista. Luksussängyssäni viettämääni aikaa en kirjannut. Silloin lasken lampaita ja sitä, montako kertaa joukkueellinen poikia juoksee vessassa iltayhdentoista ja aamuyön kello yhden välillä. Reippaan kolmen kuukauden työtunnit. Sen verran kuluu vuodessa aikaa siihen, kun puuhaan lapseni juniorijoukkueen valmennusringissä. Tuntimäärään nähden tämä on edullinen harrastus. Ajan lisäksi palaa toki auton polttoainetta muutaman sadan euron edestä ja töistä joutuu anomaan täsmävapaita, mutta vastaavasti saan seuran logolla koristellun tuulitakin parin vuoden välein. Lisäksi jäsenmaksun maksamalla pääsen katsomaan edustusjoukkueen pelejä. Suomen urheiluseurat toimivat isä- ja äiti-moottorilla. Ilman sitä konetta suomalaiset lapset eivät harrastaisi liikuntaa. Aktiivisimmille moottoreille pitäisi tarjota palkinnoksi joka vuosi viikon Lasten urheilun uhrien -vertaistukiloma. Lomakohteessa Lasten urheilun uhrien -tukiyhdistyksen kokemusasiantuntija lohduttaisi meitä, ettei ennen ollut taitettavia matkasänkyjä. Tuoreempi ammattiharrastaja kertoisi sukurauhan nitkahtaneen, kun serkun häät jäivät väliin lapsen futispelin takia. Suvulle puhuttiin vatsataudista ja kiinni jäätiin, kun laitettiin voittotuuletukset Facebookkiin. Kolmas uhri muistuttaisi, että 1980-luvulla jääkiekkomailat olivat puuta ja kaikki pelit pelattiin 30 asteen pakkasessa, minkä takia vaihtoaitiossa mesoneen valmentajan vasemman jalan peukkuvarvas on vieläkin tunnoton. Silloin sitä tajuaisi, että mahtavaahan tämä on. Lapsen urheiluharrastus voi toki viedä ajan, rahat, yöunet ja savustetun ahvenen, mutta sillä hinnalla saa mielettömän määrän hienoja kokemuksia, joihin voi vedota, kun yrittää ängetä lapsenlapsensa joukkueen apuvalmentajaksi. Kirjoittaja on lapsensa pesäpallojoukkueen apupoika.