Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Saarten suhteita sumuisella järvellä: Niko Palokankaan maalauksissa utu nousee värikerrosten lisääntyessä

Kuvataide Niko Palokangas: Sumu 15.12. saakka. Galleria 3h+k, Yrjönkatu 4, Pori, avoinna ke-pe 12-18, la-su 11-16. Astun Galleria 3h+k:n ovesta juuri sopivasti, kun Niko Palokangas (s. 1977) esittelee näyttelyä omille oppilailleen. Luentoa kuunnellessa taiteilijan työ avautuu tutkimuksellisena prosessina. Jokainen maalikerros reagoi edellisten kanssa, paitsi väriopillisesti, myös kemiallisesti ja pinnan rakenteena. Kuten kiilapuiden reunoista näkyy, alimpana hehkuvat kirkkaimmat värit. Sen jälkeen kangasta on maalattu, väritetty pastelliliiduilla, hangattu ja maalattu uudelleen useita kertoja. Lopputuloksena on sarja himmeän samettisia kuvia, joissa toistuu sumuinen järvimaisema. Supisuomalaiseen perussommitelmaan kuuluvat kaksi saarta ja niiden välissä avautuva järven selkä. Vesi toistaa saarten siluetin ja korostaa vertauskuvallista ajatusta kahdesta ihmisestä ja heidän välimatkastaan. Lähietäisyydeltä erottuvat kankaiden kudokset, väripigmenttien rakeisuus ja hankausjäänteet. Jäljet taittavat valoa ja Turajärven ruskea väri suorastaan välkehtii, mutta vain hennosti, ettei kaunis hetki imelly liikaa. Toisinaan usvasta erottuu ihmisiä tai jopa suuri teollinen rakennelma. Tunnelma koukkaa surrealistisempaan suuntaan, ihan kuin rannalla mietiskelevä ihminen olisi torkahtanut ja ajautunut jonnekin alitajuntansa arkkitehtuuriin. Onneksi vieraannuttavista uninäyistä havahdutaan heti seuraavissa teoksissa takaisin kesämaisemiin. Mielestäni saarissa ja järvissä riittää hyvin aihetta yhteen ja vaikka toiseenkin näyttelyyn. Nopeana pastellipiirroksena toteutettu Kaukainen ranta tuo muodoltaan ja väreiltään mieleen itsensä Tor Arnen (s. 1934) luontoelämyksistä kumpuavat, sykähdyttävät abstraktiot. Muodoltaan kapea, mutta tunnelmaltaan tiheä teos on ripustettu suuren maalauksen kylkeen, vaikka se täyttäisi seinän myös omin voimin. Ehkä panoraama on syntynyt liiankin helposti, eikä siksi saa näyttelyssä ansaitsemaansa tilaa. Tummansininen Kallio yössä on kokonaisuuden varhaisin teos. Maalaustyyli rakentaa jatkumoa suhteessa Palokankaan aiempaan, sivellintyöltään koristeellisempaan ilmaisuun, mutta jää tässä uusien teosten katselmuksessa irralliseksi. Näyttelyn viimeisenä hehkuu pieni pinkki Pinkjärvi . Siitä välittyy mutkatonta helppoutta ja romanttista huumoria. Ulappaa ei näy, kun saarten kärjet suorastaan suukottavat toisiaan.