Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Esa Harju oli yksi Suomen vaikeimmista päänsärkytapauksista, mutta lopulta apu löytyi – ”Yhden kerran pelästyin, joko se helvetti taas alkaa”

Mitä kuuluu Esa Harju ? – Pelkkää hyvää. Tämä on aivan käsittämätöntä, mutta minulla ei ole ollut minkäänlaisia Hortonin neuralgian oireita Tampereella kesällä 2017 tehdyn leikkauksen jälkeen, eikä päätä ole särkenyt mistään muustakaan syystä. Hoitoni onnistui sataprosenttisesti! Satakunnan Kansa kertoi 27.9.2017 julkaistussa jutussa silloin 56-vuotiaan Esa Harjun tapauksesta. Lue koko Esa Harjun tarina : Kuvittele pahin hammaskipu moninkertaisena – Esa Harjulla on sama päänsärky kuin Jari Sillanpäällä ja Taysissa uusi hoito siihen Hänen kärsimystiensä oli alkanut 12 vuotta aikaisemmin. Ensimmäinen Hortonin neuralgiaan liittyvä kipukohtaus yllätti miehen täysin. – Tuntui, että silmä räjähtää säpäleiksi pään sisälle, Harju kuvasi silloisia tuntemuksiaan. Syy selvisi neurologin vastaanotolla Seinäjoen keskussairaalassa. Diagnoosiksi tuli sarjoittainen päänsärky eli Hortonin neuralgia. Harjun sairaus noudatti pitkään rytmiä, jossa kuukauden kipujaksoa seurasi puolen vuoden tauko. Jokainen kipujakso vaati sairaalahoitoa, ja Harju sai kuulla olevansa vaikein Horton-tapaus Seinäjoen keskussairaalan historiassa. Lopulta kävi niin, että helmikuussa 2017 alkanut kipujakso ei päättynyt ollenkaan. Se kesti useita kuukausia, eikä lääkkeistä ollut mitään apua. Harjun kivut olivat niin ankaria, ettei mies löytänyt enää sanoja niiden kuvailemiseksi. Hoito auttoi heti Avuksi tuli Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays), jossa oli tarjolla uudehko hoitomenetelmä. Sen ideana on kohdistaa sähköärsytystä pään okkipitaali- eli takaraivohermoon. Hoito edellyttää ihon alle asennettua stimulaattoria. Stimulaattorin asennusleikkaus tehtiin Harjulle kesäkuussa 2017. Hänen kipunsa loppuivat kuin seinään. Tays ja Kuopion yliopistollinen sairaala tekevät parhaillaan seurantatutkimusta okkipitaalihermon stimulaation hyödyistä ja haitoista. Tutkimusnäyttöä tarvitaan esimerkiksi siitä, kuinka kauan hyvä hoitotulos säilyy. On mahdollista, että kohtaukset alkavat uudestaan tai että ne siirtyvät toiselle puolelle päätä. Laite meni pois päältä Esa Harju on saanut elää kivuttomana kesästä 2017 asti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. – Vuosi sitten kävi niin, että seurasin eräänä päivänä hitsaamista. Siinä syntyy magneettikenttä ja on todennäköistä, että stimulaattorini kytkeytyi pois päältä sen takia. Harju ei huomannut tapahtunutta ennen seuraavaa yötä. – Jo illalla naamassa tuntui sama tunne kuin aina kipukohtauksen alla. Sanoin vaimolleni, että ei kai se helvetti taas ala. Menimme nukkumaan, mutta heräsin pian hirveään päänsärkyyn ja tuskaan. Harju hätääntyi ja alkoi tutkia stimulaattorinsa tilannetta. – Vasta siinä huomasin, että se oli sammunut. Sain laitteen taas pelaamaan, ja pääkipu loppui saman tien. Helpotus tuli puolessa tunnissa sen jälkeen, kun olin saanut stimulaattorin toimimaan. – Minun puolestani laite saa nyt olla päällä yhtä soittoa siihen asti, kun se vaihdetaan uuteen vuonna 2021. Elämä maistuu hyvältä Esa Harju kiittää Tampereen yliopistollista sairaalaa elämisen arvoisesta elämästä. – Työhaluni ovat aina olleet kauhiat, ja tuntuu hyvältä, että pystyn taas tekemään kaikkia pieniä hommia. Niihin kuuluu esimerkiksi lastenlasten kanssa touhuaminen. – Nuorin heistä on vuoden vanha, joten vaarilla riittää hommaa. Olen lisäksi tehnyt vähän timpraushommia ja käynyt metsällä. – Kovista kivuista pääseminen on vaikuttanut suuresti mielialaan. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja nyt taas jaksan tavata toisia. Se kipuaika oli kuin kova rangaistus. Olen niin onnellinen, että apu lopulta löytyi. Hoito kehittyy Jopa yli puolet potilaista hyötyy merkittävästi Alati kehittyvät neurokirurgiset hoitomahdollisuudet parantavat potilaiden elämää. – Laitteistojen kehittyminen nostaa hintoja, joten potilaat valitaan yhä tarkemmin, sanoo neurokirurgi Tuomo Thesleff. Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) neuromodulaatioihin erikoistuneeseen ryhmään kuuluu seitsemän neurokirurgia, kolme neurologia ja kaksi sairaanhoitajaa. Yksi kirurgeista on neurokirurgi Tuomo Thesleff . Hänen mukaansa Tays on kansainvälisen tason keskus ja tietyissä neuromodulaatioryhmissä edelläkävijöiden joukossa koko maailmassa. Neuromodulaatioihin liittyvä tekniikka kehittyy jatkuvasti, ja hoitotulokset ovat siten parantuneet. – Laitteistojen kehittyessä hinnat ovat nousseet. Se asettaa haasteita käytön laajentumiselle ja edellyttää hyvin tarkkaa toimenpidettä edeltävää harkintaa, Thesleff sanoo. Neuromodulaation avulla voidaan lievittää kroonista kipua, liikehäiriöitä, epilepsiaa, spastisuutta, pakko-oireita ja vaikeaa masennusta. –  Suurimmat potilasryhmät ovat krooniset hermovauriokipupotilaat, joille asetetaan epiduraalistimulaattori, ja parkinsonintautipotilaat, joille asetetaan syväaivostimulaattori. – Okkipitaalihermon stimulaatiohoitojen määrät ovat vuoden 2017 jälkeen kolmin-, nelinkertaistuneet, ja suurin potilasryhmä ovat juuri Horton-potilaat. Uudet potilaat tulivat pääasiassa Pirkanmaalta, Pohjanmaalta ja Kanta-Hämeestä. Viime vuonna lähetteitä tuli myös muista sairaanhoitopiireistä. Vaikuttaa hyvältä Neuromodulaatiolla haetaan pitkäaikaistuloksia, joten hoitojen tuloksista on tällä erää liian aikaista raportoida. – Vaikutelma on kuitenkin hyvä, Thesleff sanoo. – Vuosina 2017–2019 ei ollut ainoatakaan infektiota. Näppituntuma on, että reilusti yli puolet potilaista on hyötynyt merkittävästi. Keneltäkään ei ole jouduttu poistamaan laitteita. Okkipitaalihermon stimulaation hyötyjä ja haittoja koskeva seurantatutkimus alkoi vuonna 2016. –  Tutkimuksen kesto on 15 vuotta. Näin pitkä aika tarvitaan, jotta tutkimukseen saadaan rekrytoitua riittävästi potilaita ja lisäksi tarvitaan riittävän pitkä seuranta-aika. Toki hoitotuloksia seurataan koko ajan tutkimuksen vielä ollessa käynnissä.