Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Palkitun porilaisbändin laulaja matkustaa harjoituksiin Jyväskylästä asti – Annika Jalkanen hurahti metallimusiikkiin ikiajoiksi Ilosaarirockissa

Annika Jalkanen reissaa ahkerasti Jyväskylä–Pori -väliä. Hän on laulaja porilaisessa Memoira-yhtyeessä. – Matka on pitkä ja puuduttava, mutta olen keksinyt, miten vietän sen ajan. Voisihan sitä kotonakin istua 3,5 tuntia tekemässä jotakin yhtä juttua, Jalkanen huomauttaa. Matkoilla hän opiskelee, valmistautuu bänditreeneihin biisejä kuuntelemalla tai rentoutuu kuuntelemalla musiikkia ja kirjoja lukemalla. Jalkasen koti, puoliso ja opinnot ovat Jyväskylässä. Valmius matkustaa bänditreeneihin Poriin kertoo vahvasta motivaatiosta ja sitoutumisesta yhtyeeseen. Miten jyväskyläläisestä tuli porilaisen metallibändin laulaja? Pariskunnat löytävät nykyään toisensa Tinderistä, mutta bändit etsivät soittajia ja laulajia Muusikoiden.net -sivustolla. Jalkanen laittoi pari vuotta sitten sivustolle ilmoituksen, jonka Memoiran kitaristi Jani Puusa huomasi. Laulajan nimi oli Memoiran soittajille tuttu, sillä Jalkanen lauloi vuosina 2006–2011 For Selena and Sin -metalliyhtyeessä. Jalkanenkin tiesi Memoiran, ovathan piirit Suomessa pienet. Jalkanen jakoi bändin vision ja tavoitteet. Erityisen tärkeää hänelle oli, että Memoirassa kaikki saavat olla mukana biisien teossa ideoinnista sovitusvaiheeseen. Jalkasta kiehtoo myös se, että Memoiran sinfonisessa metallissa jää paljon tilaa monen tyyliselle lauluilmaisulle. Bändiin hän pääsi mukaan luontevasti, mutta porilaisuuteen ei ole aina ollut ihan helppoa päästä sisälle ulkopaikkakuntalaisena. Jalkanen kertoo, ettei hän esimerkiksi aluksi aina ymmärtänyt murretta. Porilaisista hänelle on jo muodostunut käsitys: – Porilaiset ovat hitaasti lämpiäviä, mutta kun porilaiseen pääsee tutustumaan, hänestä saa hyvän ystävän. Se voi vain kestää aikansa. Memoira palkittiin Vuoden porilaisena bändinä 2018. Yhtye julkaisi juuri kolmannen albuminsa Carnival of Creation. Levyltä kuuluvat hyvin ne monipuoliset tavat käyttää ääntä, joista Jalkanen puhuu. Jalkasen lauluäänessä on voimaa ja syvyyttä, vahva pohja mutta tarvittaessa myös heleää herkkyyttä. Hän on laulanut koko ikänsä, siirtynyt pikkutytön Tenavatähti-leikeistä kuoroihin ja bändien solistiksi sekä opiskellut laulua useiden opettajien johdolla niin klassisen laulun kuin popjazz-laulun tunneilla. Metallimusiikille hän syttyi Ilosaarirockissa Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen keikalla parikymmentä vuotta sitten. Yhtye esiintyi pienessä teltassa, ja Jalkanen oli yksi yleisön harvoista naisista. – Ajattelin, että vähänkö siistiä, olen erilainen: Puistan täällä nyrkkiä äijien kanssa. Siitä keikkakokemuksesta tämä viimeistään lähti: fiiliksestä ja hyvästä musasta, Jalkanen muistelee. Metallimusiikissa häneen vetoaa melankolisuus. Hän kuuntelee muunkinlaista musiikkia mutta pitää ylipäänsä mollivoittoisista melodioista. Hevibändeissä naisia näkyy laulajina mutta harvemmin soittajina. Jalkanen uskoo, että muutos on jo täällä: Nuoremman polven bändeissä naiset soittavat yhä useammin myös instrumentteja. – Harrastuneisuus soittimen kanssa alkaa nuorena. Meidän sukupolvessamme ehkä vielä ohjattiin tyttöjä laulamaan ja soittamaan pianoa, poikia kitaraan ja rumpuihin. Jalkanen kuvaa identiteettinsä pohjautuvan vahvasti musiikkiin. Laulu on hänelle tärkeä tapa ilmaista itseään. Miehensäkin hän tapasi keikkakiertueella. Kymmenen vuotta sitten For Selena and Sin kiersi yhdessä Teardownin kanssa, ja Jalkanen tutustui bändin kitaristiin Jari Kinnuseen . Siitä asti he ovat olleet yhdessä. Kinnunen soittaa nykyään bändeissä Lucidity ja Soulfallen. – Olemme totta kai toistemme faneja, Jalkanen sanoo. He tekevät myös yhdessä musiikkia sekä duokeikkoja. Memoirassa biisien pohjat tekevät yleensä Jani Puusa ja Lassi Nuolivaara , mutta koko bändi osallistuu vähintään sovituksiin. Lyriikoita kirjoittavat tyypillisesti Nuolivaara ja Jalkanen. Tänä vuonna keikkojen pysähtyessä bändillä oli siinä mielessä hyvä tilanne, että heillä oli levy työn alla. Siinä riitti tekemistä. Toki albumin ilmestyttyä oli tarkoitus lähteä kiertueelle, joka nyt peruuntui. Levyä äänitettiin sekä Porissa että Jyväskylässä, jossa Jalkanen lauloi omat raitansa. Uudella levyllä hänelle erityinen biisi on Dark Passenger , johon hän teki sanat. – Välillä koen maailmantuskaa, kun joka tuutista tulee negatiivisia uutisia. Joskus haluaisin vain laittaa puhelimen kiinni ja mennä metsään moneksi kuukaudeksi. Maailmassa on paljon pahaa, ja ikävät asiat tulevat vahvasti esille jatkuvalla syötöllä vyöryvässä uutisvirrassa. Tuntui hyvältä saada nämä ajatukset ulos biisin muotoon. Hevilaulussa ääntä saa käyttää poikkeuksellisen monipuolisesti. Siinä käytetään monenlaisia tekniikoita klassisesta laulusta kevyempiin pop-tekniikoihin ja erilaisia tehosteita örinään asti. Jalkanen opiskelee parhaillaan musiikin ammattiopintoja Jyväskylässä Gradiassa. Hän on harjoitellut siellä muun muassa CVT:tä, kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikkaa, joka valmentaa monen tyyliseen lauluun hiljaisista soundeista voimakkaaseen tulkintaan. Jalkanen sanoo käyttäneensä tekniikkaa jo ennen kuin tiesi sen nimeä. Opinnoissaan hän saa teoreettisen pohjan asioille, joita on käytännössä tehnyt jo pitkään. Jalkanen on aiemmalta koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja. Häntä kiinnostaa nyt erityisesti musiikkiterapia, jossa yhdistyisivät hänen kaksi osaamisaluettaan. Jo vuosia sitten, työskennellessään nuorten mielenterveyskuntoutujien kanssa Jalkanen huomasi , miten vahva terapeuttinen väline musiikki on. Ihmiset, joiden on muuten vaikea poistua asunnostaan, lähtivät soittamaan ja laulamaan. – Musiikki on mielettömän iso voima, ilmaisukeino ja tapa käsitellä tunteita. Se vaikuttaa aivojen syvimpiin alueisiin. Todiste musiikin voimasta on se, että muistisairaat, jotka eivät enää muuten hallitse kieltä, voivat alkaa laulaa ihan tuosta vain, Jalkanen toteaa. 39-vuotias laulaja, kotoisin Multialta. Porilaisen Memoira-bändin solisti. Entisiä bändejä mm. For Selena and Sin. Asuu Jyväskylässä miehensä Jari Kinnusen kanssa. Psykiatrinen sairaanhoitaja, opiskelee musiikin ammattitutkintoa Gradiassa. Lempibändejä Amorphis ja norjalainen progressiivisen metallin yhtye Leprous. Harrastuksena lenkkeily ja MasterChef-tasoisen ruoan kokkaaminen kotioloissa.