Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Pori ansaitsisi yleisen saunan, mutta minne ja minkälaisen? – aika voisi olla kypsä yhteisölliselle saunomiselle, vaikka liiketoimintana löylyjen tarjoaminen on erikoislaji

Heinäkuun viimeisenä lauantaina vietettiin saunapäivää, ihan valtakunnallisen tempauksen merkeissä. Kampanjalla pyrittiin saamaan huomiota suomalaiselle saunakulttuurille, sillä sitä havitellaan sisällytettäväksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ensimmäisenä ilmiönä Suomesta. Saunomista harrastetaan toki muuallakin, mutta eittämättä suomalainen versio ansaitsisi paikkansa luettelossa. Lisäksi suomalainen saunakulttuuri on elänyt kuluneen vuosikymmenen ajan uutta nousua. Yleisiä saunoja on putkahdellut useisiin kaupunkeihin, minkä vanavedessä maakuntienkin avoimet saunat ovat löytäneet uutta yleisöä. Tampereella ja sen lähikunnissa on yhteensä reilut 40 yleistä saunaa, mikä tekee Pirkanmaasta jonkinlaisen johtavan saunamaakunnan. Satakunnan Kansa julkaisi kuluvana viikonloppuna listauksen kesän aikana toimivista yleisölle avoimista saunoista. Lista on monipuolinen ja täynnä yllättäviä helmiä. Saunoja piisaa, mutta ne sijaitsevat pääasiassa eteläisessä Satakunnassa tai Pyhäjärviseudulla. Pelkästään Raumalla rantasaunoja on useampi. Maakunnan pääkaupungissa Porissa ei uimahallien ja maauimalan lisäksi ole varsinaista yleistä saunaa. Yhteisöllinen saunominen on kuitenkin selkeästi palannut osaksi kaupunkikulttuuria. Pitäisikö myös Poriin havitella yleistä saunaa? Kaupungilla on ollut perinne yleisissä saunoissa. Sanna Kuusikari on käsitellyt Porin yleisten saunojen historiaa pro gradu -työssään "Jokiwesi ja hywä hoito": Porin yleiset saunat 1860–1910 . Kuusikarin tutkimusjakson aikana saunoja toimi ainakin 51. Yleiset saunat alkoivat kuitenkin voimakkaasti vähentyä 1950-luvulta alkaen, jolloin saunoja rakennettiin rintamamiestonteille ja elintason noustessa kerrostalojen kellaritiloihin. Porin viimeinen yleinen sauna toimi kuudennessa kaupunginosassa ja sulki ovensa 1982. Aika voisi olla jälleen kypsä yhteisölliselle saunomiselle. Sitä ei enää välttämättä tehdä olosuhteiden pakosta, vaan halusta elämyksiin ja hyvinvointiin. Vuosikymmenen alussa toteutetun Jokikeskus-selvityksen yhteydessä esitettiin näkemyksiä Etelärannan tai Kirjurinluodon alueelle sijoitettavasta saunasta. Entä löytyisikö kaupungin hallintokorttelista historiallista kiinteistöä, johon saisi yleistä saunatoimintaa? Yksi looginen saunapaikka olisi tietysti Yyteri. Kaupunkikulttuurin ja turismin kannalta oleellista olisi saunan sijainti keskustan välittömässä läheisyydessä, matala kynnys vierailulle ja uintimahdollisuus. Liiketoimintana sauna on toki erikoislaji: kannattavuuden ja kävijävirran takaamiseksi oheen tulisi todennäköisesti perustaa jonkinlaista ravintolatoimintaa. Yli satavuotiaan Tampereen Rajaportin saunan tapainen instituutio ei tietenkään synny pelkillä makeilla löylyillä, mutta ne ovat jo hyvä alku.