Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Hitlerin ja Stalinin nopea liitto vaikutti Suomen kohtaloon parilla kynänvedolla

Toisen maailmansodan alkaminen 80 vuotta sitten antaa aihetta pohtia sen syitä ja alkuvaiheen tapahtumia. Neuvostoliiton ja länsivaltojen välisten liittoneuvottelujen ajauduttua umpikujaan Hitler ja Stalin päätyivät 23. elokuuta 1939 yllättäen sopimukseen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi, Viro ja Latvia määritettiin kuulumaan Neuvostoliiton etupiiriin. Keväästä 1939 alkaen Iso-Britannia ja Ranska valmistautuivat sotaan Saksaa vastaan. Pääministeri Neville Chamberlainin luvattua taata Puolan koskemattomuuden ei sen hallituksella enää ollut aihetta antaa periksi saksalaisten vaatimuksille Danzigin kaupungin luovuttamisesta ja liikenneväylän avaamisesta Itä-Preussin ja Saksan emämaan välille. Länsivallat pyrkivät nyt liittosopimukseen Neuvostoliiton kanssa, mutta Stalin asetti tiukat ehdot. Neuvostoliiton tavoitteena oli sitova sotilassopimus selkeine määräyksineen. Niihin kuuluivat läpikulkuoikeudet Puolaan ja sen rajavaltioihin sekä tukikohdat Baltian maihin Saksaa vastaan käytävän sodan mahdollistamiseksi. Tosin julkisuudessa puhuttiin vain turvallisuustakuiden antamisesta Saksan naapureille. Liittosopimuksen luonnos valmistui jo 24. heinäkuuta mutta piti myös päästä sopimukseen sen toteutuksesta. Ranskalaiset olivat aktiivisempia ja suostuvaisia Neuvostoliiton vaatimuksiin, kun taas britit epäröivät sitoutumista Itä-Euroopan konflikteihin. Sotilasneuvottelujen alettua 14. elokuuta Neuvostoliiton puolustusministeri Kliment Voroshilov esitti suorasukaisen kysymyksen: ”Voiko puna-armeija edetä Pohjois-Puolan ja Galitsian kautta saadakseen yhteyden viholliseen? Sallitaanko neuvostojoukkojen kulkea Romanian kautta?” Englantilaiset ja ranskalaiset eivät voineet heti vastata, joten neuvotteluja noista asioista siirrettiin. Taustalla oli ratkaiseva strateginen näkemysero. Länsivallat halusivat Neuvostoliiton mukaan Saksan poliittiseen eristämiseen ja sodan sattuessa näännyttämiseen saarrolla ensimmäisen maailmansodan tapaan. Sen sijaan Neuvostoliitto ei suostunut lähtemään sotaan, jossa sen olisi pitänyt paikoillaan odotella Saksan hyökkäystä, samalla kun lännessä käytäisiin asemasotaa. Samaan aikaan myös Saksan ja Neuvostoliiton välillä tunnusteltiin yhteistyön mahdollisuuksia. Molemmille oli tärkeää saada aikaan kauppasopimus, mutta Neuvostoliiton hallitus asetti poliittisen sopimuksen etusijalle. Koska Hitler oli jo tehnyt päätöksen aloittaa hyökkäys Puolaan elokuun lopulla, hänelle tuli kiire varmistaa selustansa Neuvostoliiton suuntaan ja saada sieltä kipeästi tarvittavia raaka-aineita. Niinpä Stalinille lähti ehdotus sopimuksesta, joka tarjoaisi Neuvostoliitolle merkittäviä etuja. Stalin oli siis päässyt kilpailuttamaan suurvaltoja keskenään. Ranska oli lopulta valmis sallimaan puna-armeijan läpikulun välialueen maissa tarvittaessa jopa väkisin, mutta britit yhä viivyttivät kannanottoa. Kun Stalin sai 20. elokuuta Voroshilovilta siitä tiedon, hän raivostui ja sanoi: ”Nyt on pelattu tarpeeksi”. Se merkitsi neuvottelujen loppua. Samana päivänä julkistettiin Saksan ja Neuvostoliiton välille syntynyt kauppasopimus, ja Stalin ehdotti Hitlerille, että ulkoministeri Joachim von Ribbentrop voisi heti tulla Moskovaan tekemään hyökkäämättömyyssopimuksen, johon sisältyisi salainen etupiirisopimus. Hitler suostui ja antoi ohjeet ulkoministerilleen. Ribbentrop saapui Moskovaan iltapäivällä 23. elokuuta ja meni Stalinin luo sopimuksen viimeistelyyn. Hitler antoi suostumuksensa parilla puhelinsoitolla, ja kiireellä kirjoitetut dokumentit allekirjoitettiin puolen yön aikaan. Poliittisesti merkittävin asia oli salainen lisäpöytäkirja. Sen ensimmäisessä kohdassa todettiin: ”Siinä tapauksessa, että Baltian maiden (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) piiriin kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellis-poliittisia uudelleenjärjestelyjä, muodostaa Liettuan pohjoisraja Saksan ja Neuvostoliiton intressipiirien välisen rajan. Samalla tunnustetaan Liettuan intressi Vilnan alueen suhteen.” Toisessa kohdassa määritettiin väliraja Puolassa noudattamaan jokilinjoja Narev–Veiksel–San. Puolan valtion kohtalosta sopimuskumppaneiden oli määrä neuvotella erikseen. Kolmantena kohtana mainittiin, että Neuvostoliitolla on intressi Romanian suunnalla Bessarabiaan. Saksan hyökkäys Puolaan alkoi 1. syyskuuta, ja kahden päivän kuluttua Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Neuvostoliitto puolestaan miehitti itäisen Puolan sekä vaati tukikohtia Baltian mailta ja kohta myös Suomelta tukikohtaa Hangosta ja rajansiirtoa Karjalan kannaksella. Vaikka tapahtumien kulku näytti suoraviivaiselta, Hitlerin ja Stalinin sopimus ei ollut maailmansodan syy vaan yksi taktinen kuvio dramaattisessa pelissä, joka liittyi suursodan alkuun. Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri on kirjoittanut useita teoksia poliittisen historian alalta. Syyskuussa ilmestyy hänen yhdessä Eino Murtorinteen kanssa kirjoittamansa teos ”Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940” (Docendo) .