Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Näkökulma: Yllätyskäänne hallituspelissä - nämä asiat työntävät keskustaa hallitukseen ja vihertävään kansanrintamaan

Keskustan eduskuntaryhmän enemmistö on kallistunut hallitukseen lähtemisen kannalle. Ryhmässä on Katri Kulmunin , Antti Kurvisen , Jouni Ovaskan , Eeva Kallin ja Hilkka Kempin kaltaisia nuorehkoja kansanedustajia, jotka ovat vapaita Juha Sipilän puheenjohtajuuskauden politiikasta. Kun päälle lisätään se, että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ja ministeri Annika Saarikko ovat tottuneet vallan makuun, halukkuus lähteä hallitukseen on noussut keskustassa viime päivien aikana kohisten. Hallitustunnustelija Antti Rinne todennäköisesti tarjoaa sunnuntaina keskustalle mahdollisuutta osallistua hallitukseen, jonka muodostaisivat sdp, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja rkp. Vihertävä kansanrintamahallitus on Rinteelle ja muille sosialidemokraateille matemaattisesti houkutteleva vaihtoehto: 40+31+20+16+10=117. Sen paremmin vasemmistoliitolla kuin rkp:llä ei olisi veto-oikeutta päätöksiin. Sdp olisi hallituksessa selvästi suurin puolue, eikä keskustan syyskuussa valittava uusi puheenjohtaja näyttäisi julkisuudessa läheskään yhtä vahvalta kuin pääministeri. Keskustalaisten on seuraavien 24 tunnin sisällä päätettävä, kuinka paljon he haluavat hallitukseen. Rinne ei arpomista enää jää katselemaan. Rinne ottaa Sipilän ja Kaikkosen vastaan eduskunnan puhemiehen huoneessa sunnuntaina kello 16.00. Vähintään tunnin mittaisessa tapaamisessa ratkennee Suomen seuraavan hallituksen kokoonpano. Ministeriksi jopa viisi keskustalaista Keskustan eduskuntaryhmässä on 31 kansanedustajaa. Peräti viisi heistä saattaisi päästä ministeriksi. Sdp houkuttelee keskustaa kansanrintamaan tarjoamalla puolueelle enemmän salkkuja kuin keskustan suhteellinen koko välttämättä edellyttäisi. Salkkujako ratkeaa vasta hallitusneuvotteluissa, mutta se saattaisi mennä seuraavasti: 6+5+3+2+2=18. Sipilän hallituksessa on 17 ministeriä, joka alkaa olla minimimäärä, jolla hallintoa ja lakien valmistelua pystyy Suomessa johtamaan. Rinteen hallituksessa ministereitä tullee olemaan 18-19. Vihertävän kansanrintaman salkkujako voisi noudattaa myös mallia 7+5+3+2+2=19 tai 7+5+3+2+1=18. Keskusta kääntyy vasemmalle Keskustaa työntää hallitukseen vahva sisäinen halu kääntyä poliittisesti vasemmalle. Selvitimme, mihin suuntaan keskustan tärkeimmät vaikuttajat haluavat puoluettaan viedä vaalitappion jälkeen. Esitimme keskustalaisille erilaisia väitteitä. Yksi väite käsitteli puolueen sijoittumista oikeisto-vasemmisto-akselilla. Väite oli muotoiltu seuraavasti: ”Nostaakseen kannatustaan keskustan on tehtävä vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin Juha Sipilän puheenjohtajuuskaudella.” Vastaajista 62,3 prosenttia oli väitteen kanssa täysin (13,6 %) tai osittain (49,0 %) samaa mieltä. ”Porvarihallitus on kummallinen nimitys, sillä keskusta ei missään tapauksessa ole porvaripuolue, toisin kuin vastustajat haluavat leimata”, eräs keskustavaikuttaja kirjoitti 147 vastaajan kyselyssä. – Keskustan pitää tehdä politiikkaa, joka hyödyttää 2 000-3 000 euroa ansaitsevia pienten kuntien asukkaita. Se onnistuu sdp:n kanssa, eräs merkittävä keskustavaikuttaja kertoo, miksi puolue on alkanut kallistua vihertävään kansanrintamaan lähdön kannalle. Keskustan terävimmät strategit ovat alkaneet ymmärtää, että puoluekartta on muuttunut. Ennen jokin puolue kolmikosta sdp-keskusta-kokoomus oli oppositiossa kannatustaan kasvattamassa. Perussuomalaisten varjoon ei haluta Jos keskusta nyt joutuu opposition kakkospuolueeksi, sen hallituskritiikki jää laimeammaksi kuin opposition ykköspuolueen perussuomalaisten esittämä kritiikki. Eduskunnassa perussuomalaiset saisi puheenvuoron aina ennen keskustaa - ja julkisuudessa keskustaa uhkaisi sama kohtalo. Keskustan puheenjohtajaksi valitaan syyskuussa todennäköisesti joko Kaikkonen, Kulmuni tai Kurvinen. He kaikki ovat kilpailuun lähdössä. Yhdenkään ympärille ei edes keskustalaisten omissa unelmissa ole kehittymässä Antti- tai Katri-ilmiötä, joka nostaisi puolueen gallupsuosion Sipilä-hurmoksen kaltaisiin lukuihin, 25 prosenttiin. Kun Sipilä vuonna 2012 valittiin keskustan johtoon, politiikassa oli tilausta ulkopuoliselle insinöörille, joka lupasi laittaa ”Suomen kuntoon”. Sipilää nostivat aallonharjalle kokoomuslainen kuntaministeri Henna Virkkunen ja sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen , jotka leipoivat Jyrki Kataisen hallituksen kuntauudistuksesta poliittisen lähihistorian surullisimman pannukakun. Virkkunen esiintyi julkisuudessa ensin liian ylimielisesti. Sitten Urpilainen romutti hallituksen tärkeimmän hankkeen linjaamalla, ettei minkäänlainen liitoksiin pakottaminen sopinut sdp:lle. Sipilän kansansuosio nousi vuosina 2013-2014 ilman, että hän sanoi tai teki mitään. Rinteen ja kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon johtama vihertävä sinipunahallitus ei ryhtyisi mihinkään sellaiseen, joka nostaisi keskustan uuden puheenjohtajan politiikan supersankariksi. Sen sijaan sinipunahallitus tekisi kaupunkipolitiikkaa, joka ei miellyttäisi keskustalaisia. Keskustalla on valtapuolueen identiteetti Lapin, Kainuun, Pohjanmaan, Karjalan, Savon, Keski-Suomen, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan paikalliset keskustavaikuttajat ovat viime päivinä kannustaneet kansanedustajiaan hallitukseen. Seuraava EU-komissio päättää EU-budjetin kehyksistä pitkälle 2020-luvulle. Keskustalaiset ajattelevat, että unionin maatalous- ja energiapolitiikkaan vaikuttaminen on tärkeää vaalikaudella 2019-2023. Vaikuttaminen on mahdollista vain kansallisessa hallituksessa istumalla. Hallitukseen mielivät keskustalaiset ajattelevat, että vain vallassa olemalla puolue torjuu perussuomalaisten nousun pienillä ja taantuvilla paikkakunnilla. Logiikka kulkee siten, että keskustan ja sdp:n punamulta-akseli tekisi politiikkaa, jonka pienten kuntien ja keskisuurten kaupunkien asukkaat kokisivat hyödyttävän itseään. Keskusta on identiteetiltään valtapuolue. Jos se leimautuu opposition kakkospuolueeksi, uranäkymiään kiikaroivat lahjakkaat nuoret kiertävät keskustan kaukaa. Houkutellakseen lahjakkuuksia puolueen on näytettävä ulospäin siltä, että se tarjoaa väylän kohota yhteiskunnan huipulle: kansanedustajaksi, korkeaksi virkamieheksi tai ministerin erityisavustajaksi. Sote-ratkaisu syntyy sdp:n ja keskustan välillä melko kivuttomasti. Uusimaa saa erillisratkaisunsa, eikä muille maakunnille tai sote-kunnille - miksi laajoja hartioita sitten halutaankaan kutsua - anneta sote-palvelujen lisäksi muuta kuin pelastustoimi. Sipilän hallituksen kaikki tehtävät hamuavia maakuntia ei perustettaisi. Rinteen eläkesatanen sopii keskustalaisille. Yritysverotuksesta väännetään ja riidellään, mutta se ei estä vihertävän kansanrintaman syntymistä. Kokoomuksen on vaikeaa tarjota tupo-porkkanaa Kokoomusta Rinne ei välttämättä enää tarvitse. Neljä vuotta sitten Rinne ehdotti hallitustunnustelija Sipilälle, että tämän ajama yhteiskuntasopimus olisi korvattu kolmen vuoden keskitetyllä ja maltillisella palkkaratkaisulla. Rinne olisi puhunut ay-johtajat sen taakse. Nyt sinipuna saattaisi syntyä, jos kokoomus pystyisi puhumaan työnantajat keskitetyn tupon taakse. Rinteen hallitus tukisi työmarkkinaratkaisua veropolitiikallaan. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on kuitenkin muuttanut sääntöjään, eikä se hevillä pyörrä päätöstään. Keskitettyjen palkkaratkaisujen aika on toistaiseksi ohi. Siksi Suomi saattaa siirtyä vihertävän kansanrintaman valtakaudelle. sdp:n varapuheenjohtaja Sanna Marin pitää keskustaa parempana hallituskumppanina kuin kokoomusta. Nuorehkot demarivaikuttajat ovat ideologisesti hyvin vasemmalla. Sekin vaikuttaa. Entäpä pääministeri Sipilä? Häntä demarit eivät oikein haluaisi uuteen hallitukseen. Sipilälle voitaisiin tarjota eduskunnan puhemiehen tehtävää. Sen ottaa joka tapauksessa hallituksen toiseksi suurin puolue. Kävi niin tai näin, sunnuntaina illalla keskustalaiset taitavat tietää, kutsuuko heitä hallitus vai oppositio.