Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kauanko hyvinvointivaltio voi säilyä meillä ja muualla?

Ajankohtaiseksi on nyt noussut kiperä kysymys siitä, miten muun muassa koronapandemia vaikuttaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpitoon ja säilymiseen. BKT:n kasvua, pidetään kaikkialla vieläkin ”ihmiskunnan tavoitteena”. Se tarkoittaa meillä nyt erityisesti vientituotannon riittävää kasvua, sekä niin suurta volyymia ja ”ylijäämää”, että palveluiden ja kotimaisten hyödykkeiden kulutukseen riittäisi ostovoimaa. Björn Wahlroos (HS Viikko 20/2020) vannoo vielä talouskasvun nimeen, vaikka hän lataakin entistä synkemmät madonluvut erityisesti Suomen selviytymiselle, koska taloutemme oli jo ennen koronaa kriittisessä tilassa. Hänen perustelujaan ei ole helppoa kiistää. Hänellä ei ole selvää puoluepoliittista riippuvuutta. Maallikkona en osaa enää nähdä tällaiselle ”ikuiselle bkt-kasvulle” edellytyksiä. Mutta muutakaan keinoa en osaa tarjota. Puoluepolitiikassa annetaan kuitenkin alinomaa ymmärtää, että tällainen jatkuva kasvu on hyvinkin mahdollista. Tosin ehtoja ja edellytyksiä jo luetellaan. Ekonomistitkin viestivät samaa, mutta ovat poliitikkoja kriittisempiä. Mutta, milloin ja mistä maista riittävää vientikysyntää Suomeen voisi tulla? Arvioita tästä ei nyt korona-aikana kovasti tohdita esittää. Ja mihin kilpailukykymme riittää? Entä jos maailmanlaajuisen kysynnän elpyminen kestääkin pahimman ennusteen mukaisesti vuosikausia? Wahlrooskin toteaa, että talous Suomen viennin päämarkkina-alueella Euroopassa pysähtyi kuin seinään. Yksi mahdollinen skenaario on se, että hyvinvointitasoa lasketaan. Toisin sanoen priorisoidaan eli leikataan ja karsitaan etuja ja tulonsiirtoja. Mistä sitten voisi leikata? Kysymys on melko poliittinen tabu. Leikkauskohteita ei tohdita paljon nimetä. Tässä kuitenkin muutama ajatus mahdollisista priorisointikohteista. Sellainen infrastruktuuri, joka ei paljon vähennä muuta tuotantoa eikä kurjista elämää, kuten eräät tiet, liikenneväylät, puistot, vapaa-ajan laitokset, urheiluinfra. Omavastuun korotukset sairaanhoidossa ym. Yritystuet, puoluetuet ja asumistuet. Lisäksi verotusta enemmän kerskakulutukseen, ja verotus ”tasapuoliseksi”, eli pääomatuloille sama veroprosentti kuin työtulon verotuksessa. Rikotaan tabu, ja aletaan joukolla miettiä leikkauskohteita. Veikko Kaivola Pori