Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kankaanpääläinen Juha-Pekka Vähätalo, 15, edustaa ukkoutuvien metsästysseurojen tulevaisuutta – ”Pitäisi ottaa nuoret avosylin vastaan”

Kankaanpääläinen Juha-Pekka Vähätalo oli ensimmäisellä metsästysreissullaan vain vajaan vuoden ikäisenä. Tosin ei vielä hirvipassissa vaan autoistuimessa. Muutamia vuosia myöhemmin Vähätalo käveli metsälle yhdessä isänsä Tapio Vähätalon kanssa. Metsästyskortti ojennettiin pojan käteen 8-vuotiaana. Nyt 15-vuotiaan tilillä on useampikin kaato. – Kauriita ja peuroja on aikalailla paljon, nuorimies toteaa. Vähätalon kohdalla voidaan puhua verenperinnöstä. Hänen molemmat isoisänsä ja suurin osa miespuolisista sukulaisista ovat metsästäjiä. Myös 13-vuotias sisko käy metsällä. Mikä harrastuksessa kiehtoo? – Se, että saa olla metsässä. Saalistaminen on jännittävää. Koitan kehittyä kaikissa asioissa, nyt on dreeverin pentukin kasvamassa. Metsästyksen lisäksi nuorimies on innostunut skeet-ammunnasta. Seinää koristavat parisenkymmentä mitalia, joista osa on ammuttu ilmakiväärillä ja osa haulikolla. Tuorein skeetin SM-kisoista pari viikkoa sitten. 15-vuotiaiden sarjassa hyvin menestynyt Vähätalo toivoo joskus pääsevänsä maajoukkueeseen. Unelma ole välttämättä kovin kaukana. – Kilpailu on kovaa, kyllä siellä saa tosissaan ampua. Vaikka nuorten kiinnostus metsästystä kohtaan on lisääntynyt viime vuosina, ei Vähätalon koulusta löydy kuin muutama eränkävijä. Kotiseurassa eli Kankaanpään Metsästysyhdistyksessä on kymmenkunta samanikäistä harrastajaa. – Metsästysseurojen pitäisi ottaa nuoret avosylin vastaan ja järjestää enemmän tapahtumia. Esimerkiksi jos tarvitsee omistaa maata, että pääsee metsästysseuraan, niin aika hankalaksi menee. Seuroja ja sääntöjä on toki erilaisia. Onneksi meidän seura on nuorisoystävällinen. Vauvasta vaariin Kankaanpään Metsästysyhdistyksessä tehtiin aikoinaan sääntömuutos, joka mahdollisti nuorten mukaantulon. Tämän jälkeen seura on järjestänyt leirejä, ampumakilpailuja ja muita aktiviteetteja. – Metsästys on hyvä harrastus vauvasta vaariin, kaikki ovat samalla viivalla, seuran varapuheenjohtaja. Nuoria on pyritty ottamaan toimintoihin ja riistanhoito hommiin mukaan Tapio Vähätalo kertoo. Nuorimmat seuran jäsenet ovat 8-vuotiaita. Vähätalo painottaakin, että varhaisessa vaiheessa aloitettu harrastus takaa turvallisen ja asiallisen metsästyskäyttäytymiseen. Vanhemman metsästäjän esimerkki on hänen mukaansa avainasemassa. – On hienoa katsoa kun nuoret osallistuvat seuran kokouksiin ja tuovat mukanaan uusia ajatuksia. Riistakeskuksen tutkimuksen mukaan eniten uusia metsästäjäntutkintoja suorittivat viime vuonna 10–14-vuotiaat. Silloin lähes 40 000 metsästyskortin haltijaa oli alle 29-vuotiaita, kun kokonaismäärä on reilu 307 000. Alle 19 vuoden ikäisiä tästä joukosta noin 11 000. – Luonto viehättää enemmän ja enemmän. Meilläkin näkyy nuoria uusia metsästäjiä, jotka ovat alle 29-vuotiaita, Metsästäjäliiton nuorisovastaava Elina Mäkelä kertoo. Metsästäjäliiton Satakunnan piirin toiminnanjohtaja Reijo Holmi vahvistaa, että nuoret metsästäjänalut eivät ole harvinaisuus Satakunnassa. – Nuoria on täällä samalla lailla kun muuallakin Suomessa. Meidän metsästysseuramme nuorin jäsen on 8–9-vuotias tyttö, Merikarvian Metsästysseura ry:n sihteerinäkin toimiva Holmi sanoo. Ukkoutumisen vaarat Suunnanmuutoksesta huolimatta metsästys on edelleen pääsääntöisesti ikämiesten toimintaa. Tavanomainen metsästäjä on taajamassa asuva 50-vuotias mies, Luonnonvarakeskuksen ilmenee. Nuoria koetetaan houkutella mukaan monin keinoin. Raumalla toimiva Lapin metsästyshoito- ja ampumaseura houkuttelee nuoria jäseniä alhaisilla jäsenmaksuilla ja koululuokille järjestettävillä info- ja metsästystapahtumilla. Sihteeri Marko Silokoski kertoo, että jäsentilanne on hyvä, vaikka tulevaisuus aiheuttaa huolia. – Sukupuolijakauma ei ole huonoimmasta päästä. Olemme välttäneet ukkoutumisen melko hyvin. Nuoret naiset ovat selvästikin kasvava porukka kun tarkastellaan seuraan liittyjiä, kuitenkin puhutaan varsin pienestä joukosta joka ehdottomasti saisi kasvaa. Miten asia jatkossa kehittyy jää nähtäväksi, Silokoski pohtii. Hinnerjoen Salo-Veikoissa ikääntymisen tuomiin haasteisiin herättiin vuosia sitten. Asian korjaamiseksi seuraan pääsemisen kynnystä alennettu. Esimeriksi jäsenen ei tarvitse välttämättä asua Hinnerjoella, vaikka joku kytkös paikkakuntaan olisi hyvä olla. – Tällä hetkellä näyttää siltä, että nuoria on mahdollista saada mukaan. Toki kilpailu nuorten vapaa-ajasta on paljon kovempaa kun 1900-luvulla, joten metsästysharrastuksen aloituskynnys pitää saa alas, puheenjohtaja Juho Kauppi kertoo. Nuorille on järjestetty leirejä, luontopolkuja ja makkaran grillausta kodalla. Tämän lisäksi seura on toteuttanut ammuntaharjoittelu-sarjan, jossa tutustutaan erilaisiin aseisiin ja ammunnan lajeihin. – Lahjoitimme koululle myös lähettävän riistakameran sijoitettavaksi lähimetsikköön, jonka avulla oppilaat voivat tarkkailla luonnossa liikkuvia eläimiä. Naisharrastajien määrä kasvussa Luonnonvarakeskuksen tilastojen perusteella naiset ovat entistä kiinnostuneempia metsästyksestä. Vuonna 2009 Satakunnassa riistanhoitomaksun maksaneita naisia oli 599. Kymmenen vuotta myöhemmin heitä on 1044 eli 7 % kaikista Satakunnan metsästäjistä. Miesten määrä on pysynyt kymmenen vuoden aikana suhteellisen vakaana 14 000 metsästäjän tuntumassa. Siikaisissa toimiva Leväsjoen Eränkävijät ry:n sihteeri Kalevi Koivumäki vahvistaa, että metsästävien naisten määrä on kasvanut huomattavasti. – Metsästäjätutkinnon suorittaneista naisia on useampana vuonna Siikaisten alueella ollut noin 40% Edellä mainitusta johtuen metsästäjätkin ovat muuttumassa naisvaltaisemmaksi mitä perinteisesti on ollut, hän kertoo. Metsästäjäkoulutukseen hakeudutaan mukaan nykyään myös perinteisten metsästyspiirien ulkopuolelta. – Nykyään kaikilla ei välttämättä ole taustalla maanomistajuutta tai esimerkiksi vanhempien metsästysharrastusta, Elina Mäkelä toteaa. Entäpä spektrin toinen ääripää. Onko seuran toiminta tyssännyt koskaan jäsenistön ikääntymiseen? – Iän takia ei seuran toiminta oli ainakaan Satakunnassa loppunut. Saalis vaan ei välttämättä enää kulkeudu pelkällä miesvoimalla metsästä pois, Reijo Holm naurahtaa.