Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Muistisairas Helvi-mummu menetti palvelutaloon eristettynä elämänhalunsa – Geriatri varoittaa: Eristys voi olla koronaa suurempi terveysriski

"Hei äiti, emme ole saaneet tavata sinua pitkään aikaan, sillä vierailut palvelukodissa ovat nyt kielletty. Olemme käyneet katsomassa sinua huoneesi ikkunan takana. Tuuletusluukusta olet sanonut, että sinun on kovin paha olla. Tällaista loppuelämää eristyksessä en sinulle toivonut." Näin kirjoitti Noormarkussa asuva Seija Noppari äitienpäivänä Satakunnan Kansassa julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Sydäntä riipaiseva teksti on kolahtanut moneen, sillä Noppari ei ole yksin huolensa kanssa. – Olen saanut kirjoituksen jälkeen viestejä paljon. Ei ollut tarkoitus itkettää ketään, mutta moni on liikuttuneena kertonut olevansa samassa tilanteessa, ettei näe omaisiaan, Noppari kertoo. 84-vuotias Helvi Noppari joutui joulukuussa 2019 palvelukotiin, sillä vuonna 2015 tullut aivoinfarkti kehitti hänelle pikkuhiljaa muistisairauden. Myös 60 vuoden avioliitto oli päättynyt hieman ennen aivoinfarktia aviomiehen kuolemaan, joten pitkän harkinnan jälkeen Seija Noppari joutui tekemään sisarustensa kanssa raskaan päätöksen äidin siirtämisestä omasta kodista palvelukotiin. Helvi Noppari oli hädin tuskin ehtinyt kotiutua palvelukotiin, kun 18.3.2020 tuli hallitukselta virallinen linjaus, että omaiset eivät pääse enää palvelutaloon koronariskin takia. – Olemme olleet kuuliaisia ja noudattaneet ohjeita. Olemme käyneet äidin huoneen ikkunan takana tuuletusluukusta juttelemassa. Äidin kuulo on huono, joten olen huutanut tuuletusluukusta niin lujaa, että varmaan koko kylä on kuullut. Äiti osaa lukea huulilta, mutta kun hoitajat joutuvat käyttämään maskia, se ei heidän kanssaan onnistu, Seija Noppari kertoo. Helvi Nopparin 6- ja 3- vuotiaat lapsenlapsenlapset ihmettelevät myös usein, miksi mummua ei enää saa tavata kuin ikkunan takaa. Vajaan kahden kuukauden eristys on muuttanut Helvi-äitiä niin paljon, että tytär on huolesta suunniltaan. – Ennen äiti oli huumorintajuinen ja hauska vitsien kertoja. Nyt äiti on apaattinen, surullinen ja ahdistunut. Hän kokee olevansa vankina. Äidin hätää ikkunan takaa on Nopparin mukaan vaikea katsella ja kuunnella. – Äiti kysyy usein, etkö ymmärrä kuinka paha olla hänellä on täällä. Äiti on sanonut, että vaikka hänellä olisi keino millä lopettaa itsensä, ei hän pysty siihen. Hän kunnioittaa elämää kuitenkin. Noppari sanoo, ettei voi omaisena sivuuttaa asiaa, vaikka henkilökunta vakuuttaa, että kaikki on hyvin. – Puhutaanko enää palvelutaloon suljettujen vanhusten kohdalla elämänlaadusta vai pelkästään määrästä? Tätä menoa vanhukset kuolevat apatiaan ja särkyneen sydämen syndroomaan. Ennen äiti oli huumorintajuinen ja hauska vitsien kertoja. Nyt hän on apaattinen, surullinen ja ahdistunut. Äiti kysyy usein, etkö ymmärrä kuinka paha olla hänellä on täällä. Noppari ei ymmärrä, miksi hän ei voi tavata suojavarusteissa äitiään ja viedä fyysisesti hyvässä kunnossa oleva äiti kävelylle hänen kilometrin päässä olevalle kotitalolle. – Olen yrittänyt luoda uskoa ja positiivisia mielikuvia, että tulee päivä, että mennään kotiin, lämmitetään sauna ja katsellaan pihalla kukkia. On vaikea kuitenkin luoda toiveikkuutta, kun maalia ei näy, eikä voi sanoa esimerkiksi, että juhannuksena pääset kotiin. Noppari pelkää, että aika loppuu kesken ja äiti menehtyy yksin ja surullisena ilman omaisiaan. – Ihminen elää keskimäärin kaksi vuotta sen jälkeen, kun on mennyt palvelukotiin. Äiti on ollut minulle aina hyvä ja haluaisin, että hänelläkin olisi loppuelämä hyvää. Itken ja olen surullinen, kun en tiedä mitä tehdä. Noppari sanoo miettineensä, miten voisi ottaa äidin pois palvelukodista. – Olen ihan kädetön, kun kuuntelen äidin murhetta. Jäänkö itse pois töistä vai pitääkö palkata kotiin hoitaja, jotta äiti pääsisi ulos palvelutalosta. Seija Noppari vetoaa pääministeri Sanna Mariniin ja koko hallitukseen: Päästäkää äiti ulos ja omaisten luo ennen kuin on liian myöhäistä. Geriatri Markus halminen: ”Vanhusten elämänlaatu on varmistettava, ja omaisten vierailu luokiteltava hoitoon kuuluvaksi” Geriatrian erikoislääkäri ja Porin DiakonTerveyden ylilääkäri Markus Halminen pitää vanhusten eristämistä tällä hetkellä jopa suurempana terveysriskinä kuin itse koronaa. – Korona on todennäköisesti kohtalokas, mutta yksin eristyksessä olo voi jossain tilanteessa olla suurempi riski ainakin nykyisessä epidemiatilanteessa Satakunnassa, Halminen toteaa. Eristyksissä vanhusten oireilu voi lisääntyä huolestuttavalla tavalla. – Mieliala laskee, turvattomuus ja epävarmuus lisääntyvät, ahdistuneisuusherkkyys kasvaa ja jopa fyysiset oireet voivat pahentua helposti eristystilanteessa. Varsinkin muistisairaat eivät saa Halmisen mukaan digitaalisten yhteyksien kautta samaa kokemusta yhteydestä omaisiin kuin kasvokkain ollessa. Halminen muistuttaa, että elämänlaadun varmistaminen on tärkeä osa hoitoa ja siksi suojattu vierailutoiminta olisi luokiteltava hoitoon kuuluvaksi. – Itse haluaisin korostaa elämän loppuvaihetta elävän elämänlaatua. Elämää ei pyritä enää pitkittämään, vaan tekemään loppuelämä laadultaan parhaaksi mahdolliseksi. Omaisen tapaamisen mahdollisuus pitäisi Halmisen mukaan järjestää vaikkapa parin viikon välein. – Tiukat hygieniatoimet ja vierailijoiden vastuullisuus ovat tarpeen. Kun suojavarusteita saadaan lisää, mielestäni niitä pitäisi tarjota omaisille vierailun mahdollistamiseksi kohtuullisin väliajoin. Myös henkilökuntaa pitää suojata, sillä jos hoitokotien hoitajat sairastuvat joukoittain koronaan, sijaisia ei yhtäkkiä saada mistään. – Luoville ja turvallisille ratkaisuille olisi nyt tarve. Valtiovallan ohjeistusta pitää nyt täsmentää ennen kuin rajoitustoimia voidaan purkaa. Ei näitä voi yhden kunnan tai hoitokodin tasolla päättää, Halminen muistuttaa.