Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Venäjä tuo uransa ehtoopuolella olevan ydinrahtilaivan Suomenlahdelle – Stuk: Aluksen kunto ei ole tiedossa

Maailman ainoa ydinkäyttöinen rahtilaiva Sevmorput on matkalla Suomenlahdelle. Venäläinen Sevmorput lähti maanantaina liikkeelle Kantsatkan niemimaalta. Aluksen on tarkoitus kulkea Koillisväylää pitkin ja Skandinavian ympäri Itämerelle, jossa kohdesatamana on Pietari. Kyseessä on vuonna 1988 rakennettu jäänmurtokykyinen laiva, jota liikuttaa 135-megawattinen ydinreaktori. Polttoainetta siinä on noin 150 kiloa. 260-metrisen aluksen kyydissä on 5000 tonnia Tyynenmeren kalaa. Venäjän ydinlaivastosta vastaava Rosatomflot lisäksi tviittasi asiasta maanantaina. Länsimedioista asiasta kirjoitti ensimmäisenä norjalainen The Independent Barents Observer . Pohjois-Norjassa kahden viikon päästä, sitten Itämerellä Sevmorput lähti liikkeelle Venäjän itäisimmästä kolkasta, Kamtsatkan Petropavlovskista. Paikallishallinnon verkkosivujen mukaan Sevmorputin kyydissä on 200 kylmäkontillista pakastettua kalaa, kaviaaria muita kalastustuotteita. Matkan Pietariin on arvioitu kestävän kolme viikkoa. Jos aikataulu pitää, niin Itämerelle ja edelleen Suomenlahdelle alus saapuu syyskuun puolivälissä. Lähimpänä Pohjois-Suomea Sevmorput on suunnilleen syyskuun toisella viikolla, kun alus lähestyy Norjan rajaa. Paluumatka noudattaa samaa reittiä. Toinen vastaava matka on suunnitteilla vielä tälle vuodelle, joten Suomen sivuitse Sevmorput kulkenee syksyn aikana kaikkiaan neljä kertaa. Alus oli jo menossa romuksi, mutta päätyikin remonttiin Sevmorput tai ainakin sen ydinreaktori on uransa ehtoopuolella. Vuonna 2007 laiva piti muuttaa öljynporausalukseksi, mutta suunnitelma peruttiin. Sittemmin alus lojui käytöstä poistettuna vuosikausia, ja oli jo päätymässä romutettavaksi. Vuonna 2013 suunnitelmat muuttuivat taas, ja alus remontoitiin. Vuoden 2015 jälkeen Sevmorput on keskittynyt erityisesti sotilasvarusteluun liittyviin kuljetuksiin Arktiksella. Reaktori on suunniteltu 30-vuotiseen käyttöön, mutta remontin jälkeen sille annettiin lisää käyttöaikaa – nyt vuoteen 2024. Aluksen ydinpolttoaine vaihdetaan neljän vuoden välein. Lisäksi syntyy nestemäistä ydinjätettä, joka varastoidaan aluksessa olevaan säiliöön. Tietoja kunnostuksesta ei ole edes Stukilla Säteilyturvakeskuksella (Stuk) ei ole tarkkaa tietoa Sevmorputin nykyisestä kunnosta, eikä keskus ole esimerkiksi vieraillut aluksella. – Siksi riskien arviointi on hyvin vaikeaa, sanoo kansainvälisten hankkeiden päällikkö Aapo Tanskanen Stukista. Hän muistuttaa, että alus on rakennettu Neuvostoliiton lopun aikoina, vuonna 1988. Se saattaa olla vaikuttanut rakentamisen laatuun. – Paljon riippuu siitä, miten alus on remontoitu. Mutta meillä ei ole tietoa siitä, mitä on tehty. Sinänsä kyseessä on Venäjän ydinkäyttöisistä jäänmurtajista tuttu reaktorityyppi, johon venäläiset itse tuntuvat luottavan. Venäjän turvallisuusviranomaiset ovat myös luvittaneet ja tarkastaneet aluksen. Virallinen ilmoitus annettava ennen kuin 300 km raja tulee vastaan Ydinrahtilaiva ei ole aiemmin käynyt Itämerellä. Stukilla ei kuitenkaan ole aikeita erityistoimiin Sevmorputin vuoksi. Suomen ja Venäjän välisen sopimuksen nojalla aluksen saapumisesta pitäisi tulla vielä Stukille virallinen ilmoitus. Sopimus koskee ydinvoiman siviilikäyttöä 300 kilometrin etäisyydellä maiden välisestä rajasta. – Tällä perusteella ilmoitus pitäisi antaa jo silloin, kun alus on Suomen pohjoispuolella, Tanskanen huomauttaa. Vielä ilmoitusta ei ole tullut. – Toisaalta Rosatom haluaa varmasti kertoa tästä, sillä kyseessä on eräänlainen pilotti pohjoiselle merireitille. Tavoitteena on säännöllinen liikenne Meneillään oleva kuljetus on Kamtsatkan kalastusteollisuuden yhteenliittymän Norebon, paikallishallinnon, Rosatomin sekä Venäjän Kaukoidän ja Arktiksen kehittämisestä vastaavan ministeriön kokeiluhanke. Kamtsatkan aluepiirin kuvernööri Vladimir Ilyukhinin mukaan tavoitteena on kuitenkin säännöllisen liikennöinnin aloittaminen. Venäjä on aktiivisesti kehittämässä Aasian ja Euroopan välisen Koillisväylän ja ylipäätään arktisten vesien meriliikennettä. Ilmaston lämpeneminen lisää mahdollisuuksia Koillisväylän liikennöintiin. Parhaillaan väylää kulkee ensimmäinen länsimainen risteilijä Silver Explorer, josta Lännen Media kirjoitti viime viikolla. Pietarissa rakenteilla tuplatehoinen alus Vaikka Sevmorput saapuu Itämerelle ensimmäistä kertaa, niin Venäjän ydinkäyttöiset alukset eivät ole ennenkuulumattomia Suomenlahdella. Tanskanen huomauttaa, että toukokuussa Pietarissa laskettiin vesille ydinkäyttöinen Ural-jäänmurtaja, joka on sarjansa kolmas. Sekin tulee lähtemään telakalta ydinvoimalla, samoin kuin jo valmistuneet Arktika ja Sibir. Pietarissa rakennettu kelluva ydinvoimala Akademik Lomonosov sen sijaan hinattiin Itämerellä ilman ydintekniikkaa. Voimalaitos sai Suomessa paljon mediahuomiota, vaikka sen reaktorit asennettiin ja ladattiin vasta Murmanskissa. Maailmassa on aikojen saatossa rakennettu vain neljä ydinkäyttöistä rahtilaivaa. Osa niistä on kuljettanut myös matkustajia. Venäläinen Sevmorput on neljöstä ainoa, joka on edelleen liikenteessä. Ensimmäisenä valmistui yhdysvaltalainen NS Savannah, vuonna 1959. Alusta oli tarkoitus seurata kokonainen ydinlaivasto, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet. Aluksen reaktorit purettiin vuonna 1971. Saksalainen Otto Hahn valmistui vuonna 1964 ja reaktori poistettiin vuonna 1979. Japanin vuonna 1972 valmiiksi saaman Mutsun reaktorit purettiin vuonna 1992. Venäläinen Sevmorput rakennettiin Krimin niemimaalla Kertsissä 80-luvul lopulla. Alus valmistui vuonna 1988 eli kaksi vuotta Tsernobylin ydinonnettomuuden jälkeen. Aluksen alkuvaiheita leimasivatkin mielenosoitukset itäisen Neuvostoliiton satamakaupungeissa. Ainakin neljä satamaa kieltäytyi ottamasta alusta vastaan. Länsimaisissa ydinrahtilaivoissa ongelmia aiheuttivat reaktorien luotettavuus ja turvallisuus, ydinjätteen käsittely sekä näihin liittyvät pelot. Suurimmat syyt ydinlaivoista luopumiseen olivat kuitenkin taloudellisia. Ydinrahtilaivoille on ajoittain ennakoitu uutta tulemista erityisesti ilmastosyistä. Esimerkiksi Otto Hahn kulki 22 uraanikilolla noin 500 000 kilometriä eli 12 kertaa maapallon ympäri. Konkreettisia merkkejä ydinlaivojen uudesta tulemisesta ei kuitenkaan toistaiseksi ole.