Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Kohtuus on katoava luonnonvara – eikö mistään saisi tinkiä?

Porin kaupungin talous on jo pitkään ollut miljoonakaupalla miinuksella. Sama tilanne vallitsee monessa kaupungissa. Tämä ei sinänsä olisi mikään järisyttävä katastrofi, mutta kun samaan aikaan kansalaiset Porissakin ovat jatkuvasti vaatimassa lisää ja lisää yhteistä hyvää, eikä mistään saisi tinkiä? Mitkä voisivat olla syyt siihen, että alituiseen kärtämme ja vaadimme loputtomasti lisää? Tämä ei tosin ole vain suomalaisten pahe. Se on varmaan lajinomaista käyttäytymistä, mutta kyllä siihen ollaan myös opittu elintason huiman kasvun myötä parin sukupolven aikana. Jatkuva markkinointipropaganda saa ihmiset kokemaan puutetta, vaikka heillä olisi jo kaikki tarpeellinen. Mainokset myyvät tarpeita ja tarinoita, joilla ihmiset voivat rakentaa egoaan. Kuluttamiseen usutetaan. Jos et paljon kykene kuluttamaan, yhteiskuntakin siinä vähän auttaa. Ja halpaa kulutusluottoa tuputetaan. Todella puutteessa elävät, absoluuttisesti köyhät, eivät kovasti ääntä voi pitää. Heillä ei ole paljon kanavia etujaan ajamaan. Yksi merkittävä perussyy tähän kurimukseen on harjoitettava puoluepolitiikka. Mutta politiikkaa ohjaavat suuret markkinavoimat, niin meillä kuin muuallakin. Tiede ei kykene selvittämään parasta puoluetta. Ihmisillä on varsin erilaisia tarpeita ja arvoja. Siksi tarvitaan myös erilaisia puolueita. Onneksi politiikan kritisointi on meillä varsin sallittua, parjaaminenkin. Kohtuus on katoava luonnonvara. Maailma elää tavalla, jossa talous ei ole ihmisiä varten, vaan ihminen taloutta varten. Markkinatalous toimii ikään kuin kasvun rajoja ei olisi. Kaikesta huolimatta, meidän tulisi arvostaa puoluepolitiikkaa paljon enemmän. Yhteisiä asioitamme on joka päivä hoidettava, eikä tähän ole olemassa muuta kelvollista järjestelmää kuin vaaleilla valitut henkilöt ja puolueet, vaikka ne välillä tekevätkin monen mieltä kaivertavia päätöksiä. Emme kuitenkaan voi vaaleissa valita nykyistä parempia ihmisiä asioitamme hoitamaan. Ei ehdolla ole parempia. Emme edes ansaitse parempia edustajia. Politiikassa vilpittömyys ja moraali ovat mielestäni paremmalla tasolla kuin ne ovat kansan parissa. Vaikka olemme maailman mittakaavassa kovin edistyksellinen, hyvinvoipa ja jopa maailman onnellisin kansa, kyltymättömyys ja tyytymättömyys eivät tule vähenemään. Eikä välttämättä onnellisuuskaan.