Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Entä jos meillä olisikin Vähä-Pyhäjärvi?

Tuttavani löysi vanhan talonsa ullakolta Satakuntalaisen Osakunnan mielenkiintoisen julkaisun vuodelta 1925. Valtion geodeetti Aarne Laitakari kaavailee siinä Säkylän Pyhäjärven kuivattamista pelloksi. Aihepiiri oli minulle tuttu, mutta vasta nyt pääsin lähemmin tutustumaan tähän kunnianhimoiseen suunnitelmaan. Laitakarin arviolaskelma päätyy siihen, että silloisessa rahassa kuivaus olisi osoittanut 10 miljoonan markan ylijäämää. ”Kerran tulee varmaan hyvän viljelyskelpoisen maan arvo Lounais-Suomessa nousemaan niin korkeaksi, että tässä pääpiirteissään hahmoiteltu kuivaus toteutetaan, kasvatetaan viljaa siinä, missä nyt kalaa”, Laitakari ennustaa. No huh huh! Jotenkin ne arvot tässä maailmassa sentään kääntyivät siihen suuntaan, että Pyhäjärvi yhä tuottaa kalaa, eikä viljaa. Mutta ei se varmaan paljosta ollut kiinni. Onhan meillä lukemattomia esimerkkejä järvien kuivatuksista. Niistä enemmän toisella kertaa. Pyhäjärveä oli jo sata vuotta aiemmin laskettu pari metriä Kauttuan koskia perkaamalla. Laitakari laski, että kun järven suurin syvyys Honkilahden puoleista kapeaa syvännettä lukuunottamatta on vain seitsemän metriä, sen kuivattaminen olisi helppoa. Jäljelle jäisi vain syvännettä vastaava vajaan kilometrin levyinen ja seitsemän kilometrin pituinen Vähä-Pyhäjärvi. Laitakari vertaa kuivatuksesta saatavia hyötyjä Nakkilan Leistilänjärveen. Pyhäjärvestä saataisiin kuivaa maata vielä enemmän, jopa 14 500 hehtaaria, josta noin 12 000 hehtaaria olisi viljelykelpoista. ”Moni varmaan pitää Pyhäjärveä mahtavan kauniina. Mutta länsisuomalaisen maamiehen mielestä on luultavasti silmänkantamiin ulottuva viljelysalue monin verroin kauniimpi kuin autio järvenselkä”, Laitakari maalailee. Olisi mukava tietää, millainen luontokohde tuosta Vähä-Pyhäjärvestä olisi muodostunut. Tuottaisiko se kalaa? Tuskin sen vertaa, että ammattimainen pyynti olisi mahdollista. Turhaa olisi haikailla Aaltosen Jounin savumuikkuja juhannusaaton ilta-aterialle. Voimme siis helpotuksesta huokaista, ettei keskustalaishenkinen luonnon alistamiseen ja raivaamiseen erikoistunut kulttuuri tällä kertaa päässyt voitolle, vaan saimme pitää Koko-Pyhäjärven siikoineen, muikkuineen ja kaikkine muine hienouksineen. Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.