Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Pahat muistot palasivat pikavauhdilla, kun verilammikko ilmestyi jäälle

Otto Kivenmäen taklaustilanne oli jälleen kerran kammottava muistutus siitä, kuinka nopea peli jääkiekko voi joskus olla. Pienessä silmänräpäyksessä paikallispelin lopputulos ei kiinnostanut enää ainakaan porilaiskatsojia. Huoli suosikkijoukkueen nuoresta pelaajasta oli ilmeinen. Tilanne toi valitettavan nopeasti omaan mieleeni pahoja muistoja, joita en enää koskaan haluaisi jääkiekkopelissä ajatella. Lauantaina Porissa oli paikalla paljon sellaisia katsojia, jotka muistavat valitettavan hyvin Jaroslav Otevrelin halvaantumisen vuonna 1996. Itse katselin kyseistä tilannetta katsomosta lähietäisyydeltä, ja noin 24 vuoden takaiset muistot palasivat mieleen pikavauhdilla, kun Kivenmäki jäässä makasi. Enkä todellakaan ole tässä asiassa mikään poikkeus. Kivenmäen kohdalla ei onneksi puhuta halvaantumisesta tai sen mahdollisuudesta, mutta harvinaisen vakava loukkaantuminen kaukalossa silti tapahtui. Se oli taklaus, jota kukaan ei koskaan haluaisi nähdä. Osuma, jonka jälkeen yhdessä runkosarjapelissä jaettava kolmen pisteen potti tuntuu mitättömän pieneltä ja täydellisen merkityksettömältä. Isomäki-areenan tunnelmassakin oli lauantaina jotain samaa kuin Otevrelin tilanteen jälkeen. Erona oli se, että raumalaiskannattajat kannustivat omiaan ja pitivät hallissa ääntä. Ässien kannattajat puolestaan olivat isolta osin hiljaa. Kukaan ei huudellut omalle joukkueelle törkeyksiä kolmannessa erässä, kun Lukko iski ison kasan maaleja. Kaikki ymmärsivät, että sellainen huutelu ei yksinkertaisesti kuulunut kokonaisuuteen. Pelaajien ja katsojien ajatukset olivat muualla kuin pelissä. ”Ainoa kiistaton tosiasia Kivenmäen tilanteessa on nyt se, että nuoren pelaajan kausi on ohi.” Keskustelu asian ympärillä jatkunee kiivaana vielä pitkään. Lähiviikkoina puhutaan liian löysästä kypärän remmistä, taklattavan vastuusta, valmentajien reaktioista, Liigan yleisestä pelityylistä ja ties mistä muusta. Siinä sivussa lauotaan ehkä pari mielipidettä, jotka toitotetaan koko maailmalle absoluuttisina totuuksina. Omalle agendalle, on se mikä tahansa, löydetään kyllä peruste jotain reittiä pitkin. Ainoa kiistaton tosiasia Kivenmäen tilanteessa on nyt se, että nuoren pelaajan kausi on ohi. Vasta noin kolmen viikon kuluttua osataan arvioida, miten pelaajan elämä ja kiekkoura jatkuvat sen jälkeen. Tämä on yhtälössä olennainen ja kaikista tärkein tieto.