Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Kirkko auttaa uumajalaisia surun keskellä – "Alussa voi sanoa itselleen, että se riittää, jos selviän tästä päivästä"

Nainen ja nuorimies kävelevät Uumajan keskustan lähettyvillä olevaan Ålidhemskyrkaan. Miehellä on kukkakimppu kädessään. Hetkeä aiemmin kirkosta on kävellyt ulos murheen murtama nainen ja hänen perässään allapäin oleva mies. Sisällä nuoret keskustelevat pöydän ympärillä. Kirkon henkilökuntaa istuu toisen pöydän äärellä, ja välillä joku tuo lisää kahvia pöytään. Ålidhemskyrkaan on avattu sunnuntaisen Uumajan lento-onnettomuuden takia kriisikeskus. – Tänne voivat tulla kaikki, jotka haluavat puhua jollekin, istua hiljaa tai sytyttää kynttilän, sanoo Uumajan kirkkoherran sijainen Ingrid Holmström Pavval . Kirkko avasi ovensa sureville maanantaiaamulla kahdeksalta, ja siellä voi olla iltakuuteen asti. Kriisikeskuksen jatkosta ei ole suunnitelmia, päivä kerrallaan edetään. Kirkolla pitkät perinteet surun käsittelyssä Kello yhteen mennessä kirkkoon avatussa kriisikeskuksessa on käynyt noin parikymmentä henkilöä. Jotkut ovat olleet onnettomuuden uhrien ystäviä ja jotkut sukulaisia, kertoo kriisikonsultti Mikael Åström . Osa kirkkoon tulleista on puhunut sunnuntain tapahtumista yhdessä ja osa kirkon työntekijöille. Toiset ovat halunneet olla yksin kirkon rauhallisessa tunnelmassa. – On monta tapaa ilmaista surua ja ajatuksiaan, Åström kertoo. Holmström Pavval sanoo, että kirkko voi auttaa surun murtamia ihmisiä murheen käsittelyssä. Sitä työtä kirkko on tehnyt jo satojen vuosien ajan, ja siihen kirkon työntekijät on koulutettu. Åströmin mukaan perinteiset keinot, kuten kynttilöiden sytyttäminen, rukoukset, musiikki, puhuminen ja itkeminen, voivat auttaa ihmisiä vaikealla hetkellä. – Murhe pitää käydä läpi. Päivä kerrallaan Kirkkoon saapuu tasaisesti surevia ihmisiä. Nuori nainen puhuu käytävällä kännykkään, ja pöydän ympärillä keskustelleet nuoret sytyttävät lähtiessään kynttilöitä ja halaavat toisiaan. Surun käsittely voi kestää Åströmin mukaan joskus hyvin kauan. Se kuitenkin muuttaa ajan myötä muotoaan. Traagisen menetyksen jälkeen elämä ei ole enää samanlainen kuin ennen, Holmström Pavval sanoo. Hän kuvaa, kuinka surun kanssa voi oppia elämään: – Alussa voi sanoa itselleen, että se riittää, jos selviän tästä päivästä. Huomenna illalla sanon itselleni sängyssä, että selvisin tästä päivästä. Ja sitten päivä kerrallaan.