Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Koronavirus leviää ulkona huonosti, ja aurinko tekee viruksen nopeasti vaarattomaksi, mutta miten turvallista nyt on? – Tutkijat kertovat, mitä viruksen leviämisestä ulkona pitää tietää

Koronaviruksen kurittaman Pohjois-Italian epidemian alku on yhdistetty Milanon San Siron stadionilla järjestettyyn Mestareiden liigan jalkapallo-otteluun , jossa kohtasivat Atalanta ja Valencia. Pari viikkoa helmikuun 19. päivän ottelun jälkeen tartuntatapaukset kääntyivät jyrkkään kasvuun. Tilanne stadionilla yhdisti asioita, jotka liittyvät viruksen leviämiseen: kymmeniätuhansia ihmisiä pakkautuneena lähelle toisiaan ja voimakas äänen käyttö. Isoja tartuntaryppäitä on syntynyt kuorolaulutilaisuuksissa, kuten naistenpäivänä Musiikkitalossa. Tunnetusti myös jalkapallofanit laulavat ja pitävät meteliä kannustaessaan joukkuettaan, jolloin suusta purkautuu ilmoille pikkupisaroita mahdollisesti viruksia kyydissään. Yksi tärkeä asiayhteys stadionilta kuitenkin puuttui. Tapahtuma ei ollut sisätiloissa. Valtaosa kaikista tartuntaryppäistä on syntynyt sisällä. Leviämispaikkoja ovat olleet kotien lisäksi sairaalat, hoivakodit, kunto- ja liikuntasalit, toimistot, asuntolat, kauppakeskukset, matkustaja- ja sotalaivat, lihapakkaamot, koulut, yökerhot, ravintolat, kirkot ja ainakin yksi ruokateltta. Japanissa tehdyn, vielä vertaisarvioimattoman tutkimuksen mukaan ulkona on lähes 20 kertaa pienempi riski saada koronavirustartunta kuin sisällä. Löydöstä heijastelee Japanin koronavalistuskampanja, jota tehdään kolmen ceen mallilla. C-kirjaimet tulevat englanninkielisistä sanoista closed spaces eli suljetut tai sisätilat, crowded spaces eli tilat, joissa on paljon väkeä vieri vieressä, ja close contact settings eli lähikontaktitilanteet kuten keskustelut aivan kasvokkain. Näitä välttämällä ei pääse syntymään tartuntaryppäitä, uskovat maan terveysviranomaiset. Ryhmä London School of Hygiene & Tropical Medicine -yliopiston tutkijoita puolestaan selvitti tutkimusten ja lehtitietojen perusteella 150 tartuntaryppään tapahtumapaikkoja ympäri maailman. Niin ikään vielä vertaisarvioimattoman katsauksen mukaan ylivoimainen enemmistö tapauksista on sijoittunut sisätiloihin. Vain muutama tartuntaketju näytti liittyvän puhtaasti ulkotiloihin. Esimerkiksi Singaporessa tartuntoja oli levinnyt rakennustyömailla. Italiasta mukaan listalle pääsi tapaus, jossa lenkkeilijä oli tartuttanut juoksukaverinsa. Kiinalaistutkijoiden peratessa yli kolmeasataa sikäläistä tartuntaryvästä he löysivät yhden, jonka alku paikantui ulos. Siinäkin tartunnan sai vain yksi toinen henkilö keskustellessaan viruksen kantajan kanssa. Mestareiden liigan ottelussa Milanossa stadion ei ollut ainoa tapahtumaan liittyvä paikka. Stadionille tultiin ja sieltä lähdettiin täyteen ahdetuissa metrovaunuissa, ja italialaisjoukkueen voittoa juhlittiin täysissä baareissa pelin jälkeen. Ei ole siis aivan varmaa, että tartunnat levisivät juuri stadionilla. Virukselle tuli yllin kyllin muitakin tilaisuuksia hypätä ihmisestä toiseen. Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sirosen tietoon ei ole tullut tutkimuksia, joiden perusteella arvioida, siirtyikö virus stadionin katsomossa. Silti hän uskoo, että kyllä se sielläkin levisi. ”Varmasti siellä tapahtui useita tartuntoja. Italialaisessa jalkapallo katsomossa varmaan lauletaan, huudetaan ja jaetaan poskisuudelmia ja ollaan tosi lähellä toisia ihmisiä. Kun ollaan suomalaisittain vähän rauhallisemin, riski on pienempi”, Sironen sanoo. Suomessa lämpimät ilmat houkuttelevat ihmiset ulos, ja se on hyvä juttu myös epidemian kannalta. Sirosella on aluksi lyhyt vastaus kysymykseen, tarttuuko virus ulkona. ”Ei tartu.” Sitten hän tarkentaa pidemmällä selityksellä. Se perustuu siihen, että käsitys viruksen tarttumistavasta on tarkentunut kevään aikana karttuneen tiedon mukana. Aiemmin arvioitiin, että virus leviää etupäässä lähikontakteissa suusta köhimisen tai jo pelkän puheen ilmoille sinkoamien isohkojen pisaroiden mukana. Tartunnan saamiseksi pitäisi olla melko lähellä, koska pisarat putoavat nopeasti maahan. Mainittujen pisaroiden lisäksi suusta lähtee lentoon pienempiä pisaroita. Nämä kuivuvat hyvin nopeasti ilmassa, jolloin jäljelle jää niin sanottu aerosolihiukkanen. Paljain silmin näkymättömät aerosolit lentävät pidemmälle ja jäävät leijumaan ilmaan sisätiloissa jopa tunneiksi vähän kuin savu. Virus lentää nykykäsityksen mukaan myös näiden leijailevien hiukkasten kyydissä, kun ihmiset hengittävät niitä sisäänsä. ”Sitä ei tiedetä, paljonko aerosoleissa on virusta. Tiedämme kyllä, että se säilyy tarttumiskykyisenä, siitä on tutkimusdataa maailmalta olemassa”, Sironen kertoo. Vaikka tarkkaa tietoa leijuvan hiukkasen kuljettamasta virusmäärästä ei ole, se on ilmeisesti aika pieni. ”Lyhyt keskusteluhetki ei todennäköisesti tuota tarpeeksi virusta aiheuttamaan infektiota. Ulkoilmassa pisarat edelleen tippuvat maahan ja kevyet aerosolit suhteellisen nopeasti laimenevat ympäristöön. Näin ollen näyttää siltä, että ulkoilmassa virus tarttuu käytännössä hyvin huonosti”, Sironen selittää. Hiukkasten lentoa ovat suomalaistutkijat mallintaneet eri oloissa Aalto-yliopiston apulaisprofessorin Ville Vuorisen vetämässä hankkeessa, jossa myös Sironen on mukana. Ryhmä on lähettänyt tutkimusartikkelin vertaisarvioitavaksi ja julkaissut sen ennakolta Arxiv-verkkosivustolla. Ryhmä mallinsi virusta mahdollisesti levittävien hiukkasten leviämistä sisätiloissa. Tulokset kuitenkin soveltuvat Vuorisen mukaan myös ulko-oloihin, vaikka usein ulkona tuulee eivätkä seinät ja katto ole estämässä hiukkasten hälvenemistä ympäristöön. ”Kaikki on pakattu yhteen kaavaan, jota olemme esittäneet altistumisen mittariksi. Siitä voi laskea sen, kuinka monta kappaletta ihminen keskimäärin hengittäisi aerosoleja, joissa voisi olla viruksia mukana”, Vuorinen kertoo. Hengitetty aerosolimäärä riippuu esimerkiksi oleskeluajasta, ihmistiheydestä eli etäisyydestä toisiin ihmisiin sekä siitä, miten paljon tilanteessa puhutaan tai yskitään. Vuorisen mukaan tartuntojen kannalta suurin riski ovat ihmiset, jotka eivät pidä etäisyyttä toisiin. Virukselle altistumiseen vaikuttaa oleellisesti myös pidempi oleilu samassa paikassa ja äänenkäytön voimakkuus. ”Aerosolien tuottoon vaikuttaa se, puhutaanko hiljaa tai kovaa ja huudetaanko tai lauletaanko”, Vuorinen sanoo. Äänekkäästä ihmisestä purkautuu huimasti enemmän hiukkasia kuin hiljaisesta puhujasta. Viime vuonna ryhmä tukijoita raportoi Scientific Reports -tiedelehdessä tutkimuksestaan, jossa he olivat mitanneet ihmisten aerosolien tuottoa näiden laskiessa yhdestä sataan. ”Aerosolien tuotto vaihteli yhdestä viiteenkymmeneen per sekunti riippuen siitä, kuinka kovaa ihminen puhui. Tämä käy yksiin julkisuudessa olleiden tapausten, kuten juhlien ja after ski -baarien kanssa.” Aiempien tutkimusten perusteella Vuorinen on kollegoineen tullut siihen tulokseen, että puheesta tai köhimisestä ilmoille lähtee etupäässä pieniä ilmassa pidempään leijuvia pisaroita. Muutama harva isompi pisara putoaa pian maahan mutta valtaosa kuivuu ilmalennon aikana nopeasti pienemmiksi hiukkasiksi, jotka jäävät leijumaan ilmanvirran mukana. Tartunnat voivat levitä sekä isojen pisaroiden että aerosolien kautta. Ulkona ryhmän tekemiä mallinnuksia vastaavat tilanteet ovat sellaisia, joissa ilma seisoo paikoillaan tai liikkuu hitaan tuulen mukana. Tällainen voi olla esimerkiksi istuskelu äänekkäässä seurueessa lämpimänä kesäiltana terassilla. Tuossa tilanteessa kuitenkin puuttuu seinät ja katto, mikä todennäköisesti pienentää tartuntojen riskiä. ”Olennainen asia on se, miten hyvin aerosolit pystyvät kerääntymään tilaan. Jos henkilöllä on tartunta ja hän juttelee ihmisten kanssa sisällä illanistujaisissa, aerosoleja kerääntyy koko ajan huoneilmaan. Pitoisuuksien kasvaessa niitä myös hengitetään sisään enemmän, jolloin myös altistutaan enemmän”, Vuorinen kertoo. Ulkoilmassa aerosolit hälvenevät nopeammin ihmisen välittömästä läheisyydestä. Ulkona ihmisiä varjelee kesällä myös aurinko. ”Auringon uv-säteily hyvin nopeasti tekee viruksen toimintakyvyttömäksi”, Tarja Sironen kertoo. Se on hänen mukaansa tiedetty jo pitkään. Laboratoriotyökalujakin puhdistetaan jatkuvasti viruksista uv-valolla. Tuore tutkimus vahvistaa, että auringonvalo tuhoaa myös uutta koronavirusta. Vaikka sisätiloissa virus selviää pinnoilla melko pitkään, ulkona auringossa näin ei ole. Tutkijat jäljittelivät laboratoriossa erilaisia auringonvalo-oloja. Madridin leveyspiirin paisteisimman ajan uv-altistusta vastaavissa oloissa sylkeä jäljittelevän näytteen viruspitoisuus väheni 90 prosenttia alle seitsemässä minuutissa. Myös vähäisemmässä valossa virusta tuhoutui vaikkakin hitaammin. Muutenkin pintojen kautta tapahtuvan tartunnan merkitys on nykytiedon valossa vähäisempi kuin epidemian alkuvaiheessa ajateltiin. ”Kyllä se hengitysteitse tarttuva virus ennen kaikkea on”, Sironen sanoo. Urheillessa hengitys tietysti voimistuu. Siksi ulkoliikunnassakin kannattaa pitää turvavälit. Sironen käy itsekin ulkokahvakuulassa, jossa on pidennetty välimatkoja toisiin treenaajiin. Hänen mukaansa tartuntojen vaara on olematon myös uidessa maauimalassa, meressä tai järvessä, kunhan ihmiset muistavat, etteivät lähde köhäisinä liikkeelle. Suusta lähtevät pisarat laimenevat nopeasti myös veteen. ”Suurempi riski tartuntaan on ruuhka rannalla”, Sironen huomauttaa. Molemmat suomalaistutkijat muistuttavat, että vaikka ulkona riski on pienempi kuin sisällä, kannattaa edelleen pitää turvavälejä. Ulkona niitä on kaiken lisäksi helpompi noudattaa. Tärkeintä on ennen kaikkea se, ettei mene oireisena ihmisten ilmoille.