Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

"Viime vuonna löysin 638 kätköä", sanoo aikuisten aarteenetsintää harrastava Krista Raatikainen – harrastus on vienyt hänet moneen puuhun ja jopa maailman äärille

Krista Raatikainen selaa tietokoneelta geokäytköilyyn liittyviä tilastoja, jotka osoittavat hänen löytäneen uransa aikana 4 352 kätköä. Harjavaltalainen pitää itseään "semikätköilijänä", sillä lajin parhaat löysivät pelkästään viime vuoden aikana lähes 10 000 kätköä. Hänellä lajin harrastamista hidastaa talvi – eikä vain lumi ja pimeä, vaan muut harrastukset. Raatikainen kertoo talvella lähes asuvansa jäähallilla. Hänen lajinsa on tuolloin jääkiekko. – Viime vuonna löysin 638 kätköä. Yritämme kesällä suunnata alueille, joissa on paljon geokätköjä. Silloin pääsee tekemään löytöjä myös uusiin kuntiin. Nykyisin on lisäksi paljon esimerkiksi sadan kätkön traileja, joita on helppo lähteä kiertämään autolla. Geokätköily on Krista Raatikaisen mukaan tarkasti organisoitu ja valvottu harrastus. Kätköjä ei saa esimerkiksi tehdä minne tahansa. Kiellettyjä paikkoja ovat muun muassa rautatiet, liikennemerkit ja sotilasalueet. Myös luonnonsuojelualueilla on rajoituksia. Käytännössä kätkössä etsijää odottaa kätkörasia, jossa on lokivihko. Siihen kätkön löytäjä merkitsee löytöpäivämäärän ja nimimerkkinsä. Kätköjen koot vaihtelevat nanokätköistä isoihin, yhteistyötä vaativiin kätköihin. – Olen ollut laiska kätköntekijä, koska olen kriittinen niiden suhteen. Kätkössä pitää olla aina joku idea. Tällä hetkellä minulla on 12 aktiivista kätköä, Raatikainen kertoo. – On tärkeää, että kätköt ovat sellaisen matkan päässä, että niitä pystyy itse huoltamaan. Kaukaisin kätköni on Joutsijärvellä, ja sen olen adoptoinut, kun kätkön tekijä halusi luopua siitä ja sen huoltamisesta. Harrastukseen kuuluu myös yhteiskunnallinen puoli: Lajin harrastajat järjestävät vuosittain siivoustapahtumia. Esimerkiksi Harjavallassa harrastajat ovat siivonneet useita kertoja Teollisuuskadun varrella olevia puistoalueita. Harjavaltalainen perehtyi harrastukseen seitsemän ja puoli vuotta sitten. Hän muistelee keskustelleensa siskonsa kanssa, miten olisi kiva tutustua aiheeseen. Internet tarjosi lisätietoa, mutta alku oli kivikkoinen – tai kuten Krista Raatikainen luonnehtii, pään hakkaamista. – En ensin tajunnut lajia, mutta myöhemmin perehdyin siihen uudestaan ja sain puhelimen sovelluksenkin toimimaan. Ensimmäiseen löytämääni kätköön en pystynyt heti kirjoittamaan nimeäni Harjavallan markkinoiden takia, ja jouduin odottamaan seuraavaan aamuun, hän kertaa. – Ensimmäisen kätkön löytämisestä tuli riemun tunne, ja samanlainen tunne tulee edelleen uuden kätkön löytyessä. Sittemmin hän on saanut houkuteltua harrastuksen pariin myös kumppaninsa Timo Mikolan . – Hänellä oli huikea aloitus, eli First to Find -kätkö heti ensimmäisellä kerralla. Se tarkoittaa kätköä, jota ei ole ennen löydetty. Erityisen hienoina paikkoina harrastukselle Krista Raatikainen pitää kätköitettyjä luontopolkuja ja patikointireittejä, joille saattaa lähteä koiran kanssa. – Pari vuotta sitten juhannuksena patikoimme tyttären kanssa Joutsijärvellä pari yötä. Sieltä löytyi pari kätköä, hän muistelee. – Parasta harrastuksessa ovat hienot paikat. Kätkön takia olen nähnyt monta hienoa paikkaa, joihin ei muuten olisi keksinyt mennä. Hienoin paikka on ollut maailman äärellä Portugalissa, mutta sen vähäpätöisempiä eivät myöskään ole Karibian saaret, joilla kiersimme viikon aikana kahdeksan eri valtiota. Harrastuksessa on helppo päästä alkuun. Käytännössä se edellyttää vain älypuhelimeen ladattavaa sovellusta tai gps-paikanninta sekä lyijykynää. Toki myös esimerkiksi otsalamppu auttaa pimeässä liikkumista. – Myös se helpottaa, jos lähtee liikkeelle jonkun kokeneen kanssa. Lisäksi Rauman kansalaisopisto järjestää keväällä ja syksyllä geokätköilyn kursseja. Itse pidin sellaisen edelliskeväänä Harjavallan Ladun ja Polun nimissä, Krista Raatikainen kertoo. – Jossain vaiheessa harrastus karkaa lapasesta, ja haluaa löytää kätköjä haastavista paikoista. Silloin hankkii tikkaita, onkivapaa, kumivenettä sekä kiipeilyvälineitä – ja auto vaihtuu maastokelpoiseen malliin, hän nauraa. Harjavaltalaisen omaan varustukseen kuuluvat myös muun muassa kahluuhousut ja tolppakengät. Kätköt tähditetään niiden haasteellisuuden mukaan. – Kiipeilykätköt ovat haastavimpia. Muutamalle retkelle minua on kysytty mukaan geoapinaksi, koska tykkään hakea kätköjä puista. Harrastus on vähän myös itsensä ylittämistä, vaikka joskus urbaani kätkö on vaikein löytää. Satakuntalaiset geokätköilijät järjestäytyivät viime vuonna, kun joulukuussa perustettu Satakunnan Geokätköilijät ry aloitti toimintansa. Suurin syy sen perustamiselle oli elokuun alussa Eurajoella järjestettävä megatapahtuma, johon on jo ilmoittautunut yli 500 harrastajaa eri puolilta maailmaa. Lisäksi harrastus täyttää tasavuosia: Gps-signaali vapautettiin 1. toukokuuta vuonna 2000. Sen kunniaksi Raatikaiselle on myönnetty oikeus järjestää juhlamiitti. – Lähtökohta on, että haluan pitää sen Harjavallassa. Täällä on upeat näkymät ja joki luo hienot puitteet, hän kertoo.