Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Terveiset täältä mahtavasta paikasta läheltä! – Miksi Moldovassakin suunnittelen käyväni Kansallishistorian museossa, vaikka Suomen kansallismuseo on käymättä?

Se taisi olla Moldovassa toissa keväänä, kun havahduin. Pääkaupungin Chisinaun katuja käyskennellessä päässä pyöri matkailijalle valitettavan tyypillinen suorituslista: Kansallishistorian museossa pitää ainakin käydä. Olen käynyt ties minkä maiden kansallismuseoissa, koska pitäähän maan taustat tuntea. Havahduin, miksi en ole käynyt vuosikymmeniin omassa kansallismuseossamme. Edellinen kerta taisi olla joku partiolaisten paraatiretki, kun olin yläasteella ja asuin vielä Pohjois-Suomessa. Vaikeaa Kansallismuseossa käyminen ei olisi, koska olen asunut kymmenen vuotta Helsingissä ja siitä ajasta pääosan olen päivittäin kulkenut Kansallismuseon ohi. Jos jostakin tulee liian arkipäiväistä, vaikkapa Suomen kansallisromanttisen arkkitehtuurin pääteoksia edustavasta kansallismuseosta, ei edes juolahda mieleen mennä sisään ohikulkemisen sijaan. Tänä korona-ajan kesänä lehdet ovat tehneet ilahduttavasti koosteita siitä, mitä hienoja paikkoja kesämatkailijalle on lähellä. Olen tehnyt kotikaupungissani jo kaksi retkeä aivan uuteen paikkaan. Toinen oli Mustikkamaan ulkoilualue. Muistan jo yläasteikäisenä, kun pääkaupunkiseudulta muuttanut uusi ystävä kertoi, miten nuorilla oli hauskoja juhlia Mustikkamaalla. Kun nyt kuljin Isoisänsiltaa vehreälle kallioiden reunustamalle saarelle, muistin tuon nuoruuden tarinan. Samalla tuli kuljettua ensimmäistä kertaa Helsingin uusiin asuinalueisiin kuuluvan Kalasataman läpi. Kuluneella viikolla taas kävin ensimmäistä kertaa iltalöylyissä Kaurilan idyllisessä saunassa vanhassa Meilahdessa. Lauteilla eräs nainen kertoi, että hän asuu reilun kilometrin päässä ja on ainakin seitsemän vuotta suunnitellut tulevansa saunaan. Ei tullut puheeksi, mutta arvelen, että sen seitsemän vuoden aikana hän on ehtinyt hakea elämyksiä paljon kauempaa. Satakunnassa asuin yli kymmenen vuotta, ja käyn siellä säännöllisesti anopin ja appiukon luona. Silti vasta Helsingissä asuessa kävin Kokemäellä Pyhän Henrikin saarnahuoneella, joka kansanperinteen mukaan toimi keskiajalla Suomen kansallispyhimyksen piispa Henrikin saarnahuoneena. Katolisena aikana se on ollut tärkeä pyhiinvaelluspaikka. Kun kerroin kulttuurivierailustani Satakunnassa kasvaneelle ystävälleni, hän myönsi, että eipä ole tullut käytyä. Ystävä on kyllä lähetellyt matkaterveisiä jos mistä Euroopan kaupunkien historiallisista kohteista. Synnyinseutuni Kuusamo on mielestäni minulle tuttuakin tutumpi. Pari kesää sitten olin ajelulla lounaisen Kuusamon vaarakylissä, ne olivat minulle uusia maisemia. Suomen hallitus ei ole vielä suositellut matkustamista kuin kuuteen maahan. Ole sinäkin siis kuin matkailija omalla kotiseudullasi. Sieltä voi löytyä aivan uusia oivalluksia.